Paukuton uusivuosi

Meillä päin tuulee hurjasti näin vuoden vaihtumisen kunniaksi. Niin kovasti puhaltaa, että Reiskan isäntä kertoi, että satamassa kontit olivat lähteneet tuulen mukaan.
Palo- ja pelastuslaitos on antanut varoituksen, että raketteja ei saa ampua. ONNI KIITTÄÄ!!!! Onni ei tykkää jatkuvasta kovasta paukkeesta, se hermostuu.
Taavi ei ole moksiskaan vähäisestä poksuttelusta. Jyrsii vain tyytyväisenä saamaansa purukenkää. Me ruskeat veljekset lähdimme Reiskan isännän hemmoteltaviksi. Saamme herkkuja ja nukkua sängyssä, ihanaa. Sitä pitää kuulemma varoa, ettei isäntä itse putoa sängystä.

Koko laumamme puolesta antoisaa uutta vuotta!

Taavi Sulon kainalossa

Ihanaa, huokaa Taavi ja parantaa asentoa. Kyllä koiranelämä on sitten poikaa!

Ikimuistoinen joulu

Aatonaattona se alkoi. Sulon perheen Kuopus tuli ulkoa kotiin pahoinvoivana. Alkoi mahdoton käsienpesuralli!! Pyykkiä pestiin hirveä määrä ja toivottiin, ettei tauti tarttuisi muihin ihmisiin. Joulupäivänä sairastui sitten Sulon Esikoinen ja myöhemmin illalla kyläilemään saapunut Reiskan Poika. Kaikki saman katon alla, tietysti. Silkkikorvat olivat aivan ällistyneitä, kun kukaan ei rauhoittunutkaan yöksi. Sama kiire vain jatkui, tyynyjä ja peittoja kannettiin pyykkiin, vateja tyhjennettiin ja pikkuihmiset keikkuivat yölläkin vessareissuilla.
Lopulta herrat koirulat piti sulkea tuulikaappiin, jotta saivat edes ne vähäsen levätä. Kummankaan perheen äidit eivät sinä yönä nukkuneet. Taavi Taapero nousi onneksi tilanteen tasalle ja nukkua tursotti koko yön kaikessa rauhassa.
Seuraavana aamuna Reiskan isäntä otti kaikki aikuiset koirat ja lupasi viedä pitkälle lenkille, jotta äidit eli emännät saisivat rauhassa levätä. Koiraksi jäi vain Taavi. Pikkukoira totisesti nautti saadessaan olla huomion keskipiste! Se kiersi sylistä syliin ja nukkui sohvalla ihmisten päiväuniaikaan.
No, Reiskan isäntä ja isot koirat lähtivät pitkälle lenkille. Eksyivät, tietysti! (kuinkas muuten?) Reiskan emäntä kävi sitten miehensä pelastamassa noin kymmenen kilometrin päästä lähtöpaikasta. Jopa kaksoset Sulo ja Reiska ovat olleet rauhallisia moisen metsäreissun päälle!
Tänään lauantaina Reiskan Tyttö oli kavereineen pulkkamäessä. Jonkin haverin päälle Tytön piti lähteä päivystykseen paikattavaksi! Nenänvarteen piti laittaa tikkejä kun siihen oli osunut kaverin lumilauta.
Ikimuistoinen joulu. Kymmenen vuoden päästä tälle ehkä jo nauretaan. Ehkä.

Yksi yö vain jouluun on...

Tunnelmat vain tiivistyvät! Reiskan perheen lapset pääsivät joululomalle jo perjantaina, Sulon perheen lapset maanantaina. Hyvin oli koulu sujunut kummankin perheen ipanoilla ja ne asiat, joihin ei oltu tyytyväisiä, päätettiin parantaa kevätlukukaudella.
Silkkikorvilla hellapoliiseilla on ollut kova homma vahtia kaikkia jouluruokavalmisteluja. Taavikin nuoli lattiasta piparitaikinan makua niin, että pelkäsimme lakan irtoavan puulattian pinnasta! Pikkukoirasta tulisi kuulemma hyvä työkoira, se kun on tarkkanenäistä sorttia. Vielä eivät kaikki viiksikarvat ole kuluneet tylpiksi ja teräviksi, mutta katsotaanpa vuoden päästä kun nuorimmainenkin pääsee kunnolla lenkkeilemään.
Nyt kaikki laumojemme jäsenet, sekä ihmiset että koirat, toivottavat teille rauhallista joulua ja antoisaa vuotta 2009.

Hatshiiiiiiii!

Denä on dukossa ja kurkkua karhentaa... Kuuluuko tämä joulun odotukseen?
Ilmeisesti jonkin sortin virus riehuu ihmisten keskuudessa, ipanat ovat olleet vuoron perään punanenäisiä ja surkeita. Koirat ovat onneksemme välttyneet moiselta taudilta.

Taavi kävi ensi kertaa shoppailemassa. Ihmisten ilmeet olivat hämmästeleviä. Moni uskaltautui rapsuttelemaan Taavia, joka hyvin filosofisesti matkusti reissun ajan reilunkaupan kaffikassissa. Siis sellaisessa, joka on tehty vanhoista kahvipussukoista. Vaaleansinisessä.

Reissun päätyttyä Taavi otti pitkät päikkärit ja oli virtaa taas iltasella täynnä. Karanteeni jatkuu vielä toistaiseksi, rokottamatonta pentua emme sairaitten koirien luo päästä. Taavi pysytteleekin omassa pihassa tuttujen koirien seurassa vain. Ensimmäiset rokotukset Taavi saa joulukuun lopulla, turvaksi lähtee Onni, joka saa kaksivuotisrokotuksensa.

Ihmisillä on vielä paljon tekemistä ennen joulua, mutta hiljaa hyvää tulee..Hatsiiii.

Mukavata loppuviikon odotusta kaikille.

Joulukuva

Tässä ovat kaikki herrat koirulat laumastamme: kuvassa vasemmalla Onni, Sulo ja Reiska ja edessä Taavi. Koko lauma on Sulon perheen kodissa karanteenissa: Reiskan kodin lähettyvillä on koirilla ollut inhottavaa, pitkäkestoista yskää joka voi olla tarttuvaa.

Emännät ovat ilmoittaneet isommat koirat Raahen labradorinnoutajanäyttelyyn. Taavi ei sinne vielä pääse, mutta kesällä on Oulussa taas näyttely. Sinne Taavetti jo voi lähteä.

Joulun odotus sujuu muuten normaalilla tavalla. Pipareita on leivottu jo kahdesti ja nyt Sulon perheen esikoinen on flunssassa. Lahjatoivomuslistat on laitettu vetämään. Sulon ja Reiskan emännät toivovat lahjaksi hetken rauhaa esimerkiksi pitkän metsälenkin muodossa.

Tavanomaiset joulunaluskommelluksetkin on jo nähty. Taavi sai ilokohtauksen, juoksi sataa joulukuusen taakse, teki sinne suklaaruusun ja jatkoi juoksua lähes pysähtymättä. Emännillä meni hetken huomata, mitä pikkukoira oli tehnyt - vasta haju paljasti tekoset!
Sulo ja Reiska puolestaan askartelivat kuusenkoristeista moderneja, pelkistettyjä versioita. Hieno tuli, nimittäin oikeasta kuusenkävystä, josta on purtu suomut pois. Todella minimalistinen! Taidamme antaa koirille lahjaksi savustetun puruluun. Ihmislasten lahjoja emme paljasta: Sulon perheen lapset uskovat vielä tonttuihin ja Reiskan perheen lapset lukevat tätä blogia juuri nyt. Jännittääkö?

Jihaaaaaaaaa

Nyt tuota valkoista on niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin paljon, ettei Taavista näy kuin hännänpää, jos aivan keskelle hankea menisi seisomaan. Tästä se nyt sitten alkaa. Talvi, tervetuloa!

Aamusella kuultua... kahvinkeitin porisee mukavasti aamukaffia ja ihana kahvintuoksu leijailee keittiössä. Sanomalehti on haettu postilaatikosta ja lumetkin on siinä samalla luotu pihalta. Aamutohinat ovat hyvässä käynnissä ja uusi päivä voi alkaa kirkkaana ja valoisana.

Kello lähenee töihinmeno aikaa:Eväät?On. Kahvimuki? On. Se odottaa maltillisesti auton avaimien vieressä että pääsisi jo matkaan. Menoksi!

(Matkalla töihin Sulon emännällä on siis tapana hörppiä kaffia ajon aikana. Termosmuki on siihen hyvinkin oivallinen keksintö :)

Matkan jouduttua jo jonkin aikaa päättää Sulon emäntä ottaa kupposesta hieman kuumaa,
MUTTA mitä IHMETTÄ?!? Kupissa on kyllä kuumaa... mutta onko keittäjällä sattunut tiistai-aamuna kenties teepäivä??? Ei tämä ei maistu teeltäkään, tämähän on MUKINLÄMMITYSVETTÄ!

Mukissa oli siis pelkkää lämmintä vettä. Tapana on lämmittää muki ennen kuin siihen kaadetaan keittimestä kaffit. Tänä aamuna sitä ei siis ollut kaadettu. No, harmillista toisaalta mutta hyvät naurut siitä saimme! (Pitääkö kaffimukiin laittaa tarralappu jossa lukee :muista vaihtaa vesi kahviin!)

Jokainen katselee eri suuntaan! Voitko nyt antaa sen herkun!?

Valkeaa, viimeinkin! Oppaana Sulo.

Minä Olen Taavi

Taavi on nyt joukon jatkeena

Reissu meni hyvin. Taavi jaksoi koko matkan, vaikka se pitkä olikin.
Tasaisin väliajoin pysähdyksiä ja ruokaa niin avot! Pikkukoira oli tyytyväinen.
Viikko on kulunut kuin hujauksessa ja Taavista tykätään aivan
samoin kuin muistakin pikinokista ja suklaakuonoista.

Velipojat ottivat Taavin heti omakseen ja Taavi yrittää näyttää
kaapin paikkaa isommilleen. Pientä mustasukkaisuutta on ilmassa mutta se ei menoa tunnu haittaavan laisinkaan.

Taavi suurimmaksi ajaksi vielä nukkuu, syö ja ulkoilee. Hitaasti hyvä tulee, sanotaan ja se pätee tässäkin asiassa.

Joulua kovasti odottavat jokainen pikkuihminen niin Reiskan kuin Sulonkin perheessä. Tontut ovat vierailleet tavalla jos toisellakin. (Hys hys ettei muut kuule!)
Kiltteys on valttia jokaiselle joka mielii jotain joulusäkistä löytää.

Nyt laulamaan Onni-Pertti Rutukaiselle

Sääääää kasvoit koira karvainen Adventurersissääää,
kuin koira komea karvainen isäsi tassunjäljissä...

No, lopetetaan tähän tuo ulvominen ettei Rutukaisen silkkikorviin satu.
Tässä välissä kohottakaamme luut ja maljat, toivomme Rutukaiselle pitkäääää
ikää. FUFF ja HAU!!
Onnea Onni-Pertti Rutukainen 2 v!

Lunta on saatu ja kinoksissa juoksentelu on mukavata puuhaa.

Taavin tulo lähenee kovaa kyytiä. Reissu alkaa to iltana ja päättyy lauantaina.
Taavia on odotamme kuin hepo hellettä. Joulupukkia odotetaan varmaan yhtä innokkaasti... Mitenkähän kaksoset Reiska ja Sulo ottavat ensimmäisen joulun vastaan? Nostamalla jalkaa kuusen juureen?

Onni-Pertin kyläreissu

Onni-Pertti Rutukainen oli Reiskan tytön luona lainassa. Tyttö ja Kaveri halusivat mennä katsomaan joulupukkia. Onni otettiin mukaan! Paikalla tarjoiltiin myös riisipuuroa. Onni-Pertti sai oman annoksen. Sen jälkeen Rutukaista ympäröi lauma ihailevia lapsia. Onni oli oikein elementissään.
Nyt Onni on kotona. Kotona on tylsää, ruoaksi kaplukkaa ja matokuuri eikä yhtään ylimääräistä ihailijaa.

Odotusta

Täähän on jännää! Nimittäin koiranpennun odotus, aivan kuin joulua odottaisi!
Vielä pitää muutama yö nukkua. Sitten Taavi tepsuttaa meidän
kaikkien iloksi. Tulossa ratkiriemukkaita talviriehoja... jos tuota lunta nyt sataisi.
Tällä hetkellä siellä sataa räntää ja tuulee niin että saa hatustaan pitää kiinni.

Kiirettä on pitänyt taas vähän joka rintamalla. Mihin tämä aika menee? Valuuko se viemäristä pois?

Josta tulikin mieleen aasinsillan kautta niksipirkka: Jos lattiakaivosi hajulukko on hävinnyt, (ts. se muovinen lärpäke, joka on kaivon jonkun reiän päällä) ota avuksesi tyhjäksi juodun siideripullon korkki. Laita korkin ympärille mustaa nippusidettä ja korkki reiän päälle, niin homma sujuu taas kuin rasvattu! Ei hajuhaittaa enää laisin, kätevää.

Ja tämä niksi on patentoitu, kuten monet muutkin tänä kesänä hyväksi katsotut jutut.

Viikonloppukin alkaa taas häämöttää, yhteistä aikaa ja rentoa meininkiä toivomme siltä.

Pikkuveli tulee taloon!

Nyt se on varma. Meille tulee IHANA, IHANA <3 Taavi. Taavi tulee eri kennelistä kuin muut poikamme, Tsarodej-kennelistä. Olemme siis olleet uskottomia...
Taavi muuttaa meille piakkoin. Odotamme innolla naskalinteräviä hampaita ja pissalätäköitä.

Kun ei oo lunta, ni ei oo lunta!

Missä se lumi viipyy? Olisi huomattavasti valoisampaa. Pikku pakkanenkaan ei
olisi pahitteeksi (ai miten niin?)

No tuota, petivaattetkin pysyisivät puhtaampina!
Pikkukoirilla (ja vähän isommillakin) on tapana ulkoilun jälkeen ottaa kunnon loikka ja
hypätä sänkyyn sillä seurauksella, että massun alunen puhdistuu lakanoihin. Kätevää, huokaa Sulon emäntä.

Onneksi on pyykkikone! Tiesittekö, että burana kasisatasesta
saa hyvin burana satasen kun pesee hitaasti ja hartaasti sen 40 asteen kirjopesuohjelmassa.
Samalla saa kestotärkkäyksen työhousujen taskuun. Kätevää, huokaa Reiskan emäntä.

Onni-Pertti Rutukaisen harharetket ovat tällä kertaa ulottuneet yöjuoksuksi.
Onni-Pertti sai tällä kertaa veren seisahtumaan yhdellä sun toisella. Se illalla lähti ja
AAMULLA tuli. Missä lie käynyt, sitä ei ole Onni-Pertti Rutukainen kertonut.
Kylmähoitoa ainakin ke aamuna sai osakseen.

Sulo ja Reiska ovat olleet vuoroin yökylässä toistensa luona ja mukavata on ollut.
Tänään Reiska on päiväkylässä veikan luona.

Jatkamme koiramaisia kommeluksia ja tarinointia.

Voi aikoja, voi tapoja!

Sateinen maanantaiaamu, kello on noin 06.10. On pimeää, tiellä ei liiku ketään. Yhtäkkiä takaa kuuluu kauhea karjaisu KOIRAT KIINNI *****!!!! SEURAAVALLA KERRALLA AJAN PÄÄLLE *****!!!!

Järkytyksestä toivottua Sulon emäntä jatkoi matkaa kotiin aamupissalenkiltä.

Seuraavana aamuna ei sada vettä, muuten asetelma ja kellonaika ovat samat. Yhtäkkiä takaa ajaa sama noin 45-vuotias mies sinimustassa pyöräilyasussaan matkallaan töihin Kempeleeseen. PAINU HELEVETTIIN!!!! huutaa tämä herrasmies. Sulon emäntä jähmettyy paikalleen tien oikeaan reunaan. Ojassa nuuskineet koiratkin katsovat hölmistyneenä pikkusielun riehumista.

Voi hyvät ihmiset, hankkikaa elämä, ettei tarvitse stressata tyhjänpäivisistä asioista. Maailmassa on niin paljon oikeitakin huolen ja murheen aiheita.

Sumuista

Aamu valkeni sumuisena. Koiranpoikia se ei häirinnyt, RUOKAA!!!
Sitä on saatava JUURI NYT!!!
Kupit nenän alle ja sassiin. Sporttisesti kumpikin koira söi aamuateriansa.
GÖÖÖRK (röyh) ja sitten muihin puuhiin.

Oletteko koskaan ajatelleet, että uusia nahkasaappaita venytetään saunan lämmössä?
Kyllä asia niin vain on. Kaikkea sitä oppii kun vanhaksi elää, sanonta kuuluu.
Saappaat sujahtivat jalkaan kuin tuosta vaan ja homma toimi.

Saman päivän iltana heräsi ajatus syödystä nahkakengistä... Mitäpä sitä
yhdellä kengällä tekisi? Kuningasajatuksena tuli mieleen, että jos suutari korjaisi
kenkää tikkaamalla. Tehtäisiin toisestakin samanlainen. Tosiaankin niistä tulisi
pistokkaat. Aika näyttää mitä tuleman pitää.

Uusi viikko ja uudet kujeet... Mitä tulevana viikkona tapahtuukaan jää nähtäväksi,
kuivempia kelejä toivotaan.

Veikka hakusessa?

Reiskan kodissa on koiranikävä. Tänään soitimme yhteen kenneliin ja kysyimme, josko sieltä liikenisi meille vaalea koiranpoikavauva. Kennelissä luvattiin harkita asiaa, pentua kun on suunniteltu myöskin kenneliin jäämään. Elämme toivossa, olisi ihana saada laumaan täydennystä. Onni-Pertti on tällä hetkellä liisauksessa lohduttamassa Reiskan tyttöä. Se on saanut paljon huomiota ja herkkuja osakseen.

Viikonloppua odotellessa

Mihin tämä aika menee?

Ulkona paistaa aurinko näin keskiviikon
kunniaksi. Viikonloppua tässä kuumeisesti
odotellaan jokainen tahollaan.Viime
aikoina viikot ja viikonloput ovat olleet
yhtä hulinaa, hyvä kun perässä on pysytty.

Sulon ja Onni-Pertin oma ihminen
meni ja osti uuden auton.
Reiska kovasti jo odottaa koeajelua.

Ajatusleikkiä-->3 koiraa loosterissa..
vielä tänne yksi mahtuisi..värisuora labradorinnoutajia olisi kiva. Värisuorahan on pokerissakin kova sana(viheltelee).

Viikonloput ovat yleensä rauhoittumisen
ja rentoutumisen aikaa. Hyvää ruokaa ja
yhdessäoloa.
Mielikuvaharjoituksia on mukava tehdä -
tänä viikonloppuna voisimme kokeilla
tehdä hyvää ruokaa.

Sen kummaisempaa bravuuria ei ole, mutta
kaikki yleensä maistuu. =)
Itse tehty kebab voisi upota kuin
veitsi voihin.. Osa jauhelihasta varmaan uppoaa
koirien vatsoihin,
ruokapoliisit kun ovat tarkkana
työnjohdollisissa tehtävissä. Ruokapoliiseja ovat siis silkkikorvat, jotka keittiön lattialla maaten pitävät koko ajan ruoanlaittajaa silmällä ja valvovat, ettei lattialle putoa muruakaan.

Jälkiruokana voisi olla....
se jääkööt yllätykseksi.

Ai niin, loppukaneettina *Hyvä ruoka parempi mieli*

Marraskuu - läpi repaleisen lokakuun...

No nyt se lumi sitten satoi ja osittain suli poiskin.
Ainakin se tuntui koiranpojille maistuvan.
Näyttelyt tuli käytyä, mainetta ja kunniaa
saatiin.
Sulo pokkasi ROPin ja Reiska kunniapalkinnon.
Saavutuksiin olemme tyytyväisiä, tästä
on hyvä jatkaa.

Sulo, Reiska ja Onni-Pertti jaksoivat Kajaanin reissun hienosti: pojjaat testasivat hotellin kumisevan lattian (kuulostivat norsulaumalta) ja hissikin tuli tutuksi. Koko poppoo nautti yhteisestä viikonlopusta.

Kuvia laitetaan tässä kun joudetaan. Tunnostaa, että viikonloput on yhtä hulinaa ja menoa ja meininkiä.

Suruviestiäkin pukkaa tällä kertaa.
Reiskan omaihmisen Maxi-koira
siirtyi koirien taivaaseen. Maxi tuli
niin huonoon kuntoon, että oli parempi päästää se
vihreimmille ruohikoille juoksemaan. Olemme kuulleet, että koirien taivaassa luita saa aina, kun niitä älyää pyytää.
Lähtö oli kaunis ja loppuun asti nenä pelasi kuin
joskus muinoin. Reiska kävi hyvästelemässä
ja kantaa nyt ison koiran vastuun =)

Koiramaisin odotuksin

Joko, joko? Ei vielä!

Kuumeisesti me koiraan poijjaat
odotamme että sataisi lunta.
Avantouinnit olemme aloittaneet eri kokoisissa
lätäköissä ja lammikoissa.

Tänään matkaamme Kajaaniin, (taas auton peräloosterissa)
huomenna olisi tarkoitus näyttää kaikki komeat ja
älykkäät puolemme. Sulon emäntä aikoi laittaa
meidät näyttely*kondikseen* (röyhistelläänkö
siellä rintapieluksia?)

Reiskan emäntä alkaa jo pikkuhiljaa tottua ajatukseen,
että tuosta ns. pistokkaasta (Reiskan askartelemasta) tuskin enää kenkää
saa tekemälläkään... uudet popot on ostettu, joten
mitäs vanhoja miettimään.

Nyt odotellaan lunta, jäätä ja pakkasta
jotta päästään piehtaroimaan heti
kunnolla... ts. pyyhitään kesän pölyt
uuteen lumeen..ties vaikka sitä
valkoista voisi SYÖDÄ! IHANAA!!

Pistokkaat

Reiskan emäntä osti uudet kävelykengät, oikein hienot ja laadukkaat. Eräänä aamuna emäntä oli miettinyt, pitäisikö kengät nostaa pikkukoiran ulottumattomiin. Ei, kyllä se riittää, kun laittaa vaatehuoneen oven kiinni!

Aika kului ja emäntä ehti käyttää ihania mukavia kenkiä kerran. Sitten eräänä keskiviikkopäivänä emännän puhelin soi töissä ollessa. Reiskan tyttö siellä soittelee: "ÄITI REISKA ON SYÖNYT SUN KENGÄN!" Tässä vaiheessa emäntä suunnittelee Reiskasta kintaita, korvista tulisi hyvät peukalot ja hännästä kiristysnauha ranteeseen.

Toden totta. Toisesta kengästä oli syöty kantaosa kokonaisuudessaan pois. Laitamme kuvan ilmastoidusta mallista, kunhan kerkeämme.

Sulon emäntä kehtasi vielä nauraa! Sanoi, että Reiska askarteli emännälle pistokkaat. Kun Reiskan emäntä soitti kenkätehtaalle ja yritti ostaa heiltä vain toisen kengän, sielläkin naurettiin.

Syysloma

Syyslomat on vietetty, mukavaa oli.
Matkasimme koko kööri Kuusamoon.
Matka taittui peräloosterissa oikein mukavasti,
tahdittajana Abba ja Peppi Pitkätossu
toisessa autossa ja toisessa turbobassoAbba.

Kuusamon keskustassa pysähdyimme muonitushommiin ja
saaliina saimme iiiiiiiiiison lastin ruokaa ja herkkuja.

Pääsimme mökille turvallisesti ja hetken paikkoja
tutkailtuamme olimme jo asettuneet mökiksi.
Me kolme kovaa koiraa tutkimme lähimaaston
hyvinkin tarkkaan. Oli mukavaa juosta kun ei
ollut vaaraa mistään.
Lihansyöjäporo? Onko sellaisia olemassa??

Keskellä yötä meille tuli kauhea pissahätä.
Oli pakko päästä pihalle, ulvottiin niin lujaa kuin osattiin.
Toinen ihmisistä päästikin meidät ulos tarpeillemme
..heh ihmistä pelotti kun se kuuli jonkin äänen ja ja ja .. oliko se susi?
karhu vai mikä lie lentoporo? (petteripunakuono?)

Kävimme myös Rukalla ja omaksi iloksemme totesimme, että ajetaan takaisin
mökille, siellä on paljon viihtyisämpää.
Mukavasti hurahti 2 päivää ja nyt odottelemme
kuumeisesti perjantaita. Silloin lähdemme
Kajaaniin kekrikarkeloille..
siitä raportoimme seuraavalla tai sitä seuraavalla kerralla

..riippuu tapahtuuko tässä välissä mitään
maalimaa mullistavaa juttua. Fuff ja HAU.

Extreme Duudsonit

Reiskan isäntä vei meidät ruskeat ulkoilemaan hiekkakuopille.
Hävisimme heti horisonttiin kuin flatus Saharaan.
Hetken kuluttua isäntä huolestui, kun meitä ei näkynyt ja lähti katselemaan hiekkakasojen väliin... Kohta ilmestyimmekin näkyviin hiekkaharjun päällä ja -WAAAAAAHHHH- jatkoimme juoksua, vaikka hiekka tassujen alta loppuikin. Putosimme kumpikin noin 8 metrin korkeudesta. Sitten alkoi kuulua ropinaa ja liukuvan soran ääntä. Isäntä lähti katsomaan, olemmeko hautautuneet liikkeelle lähteneen soran alle. Ei, vahingoitumattomina kömmimme seisomaan ja katsoimme toisiaamme hölmistyneenä. Sitten taas uuteen päättömään laukkaan.

Olemme myös todenneet että takaloosterissa
jumalattoman suuren luun syönti on
hengästyttävää puuhaa..
Miksi nuo kaksi kaksijalkaista juoksevat kuin
päättömät *kanat* kaikenmaaliman sisustusliikkeissä
ja jättävät meidät AUTOON!
MIKSI ME EI PÄÄSTÄ MUKAAAAAAAAN???

Heh , takaisin tullessaan huomaavat että auton kaikki ikkunat
ovat huurussa!! (Siitäs saitte)
Nyt ollaan syyslomalla ja ollaan kuulemma menossa
Kuusamoon.. Jeeeee näkee poroja, jotka Onni_pertin mielestä ovat sarvekkaita koiria... liekö joukossa Petteri Punakuono????
Jätöksiä ainakin, huokaa Reiska onnellisena ja lipoo suupieliään.

Ps. tarjoaakohan nuo meitin emännät taas makarooniloodaa ja italianpataa..
ai miten niin? Muuan aamu söimme kattilallisen italianpataa ja jälkkäriksi
vuoallisen makaroonilooraa. Nams! Seuraavana aamuna saimme vasta nappuloita...huoh..
miksi meitä AINA SORSITAAN? Olemmehan lintukoiria?

Elämä se on kuin silkkiä vaan..

Vai onkohan sittenkään... Ilmat ovat kylmiä ja
aamut tummanpuhuvia. Välillä sataa ja
tassut kastuu! Sängyssä olisi
niiiiiiiiiiiiiin mukava köllötellä tai sitten takkatulen loisteessa.

Koiranelämä on kuitenkin aikasen mukavaa
ja ajatelkaas, ruoka annetaan tasaisin väliajoin ja
ulkoilutetaan. Meitä todellakin pidetään
kuin kukkaa kämmenellä, olimme sitten
rapaisia tai emme! Useimmiten olemme.

Nyt me kaksi ruskeaa koiraa olemme niin
suureksi kasvaneet, että kumpainenkin
osaa nostaa jalkaa.
Välillä se tietysti on vähän niin ja näin
ja suuremmassa tuulen tuiverruksessa
saattaa jopa kaatua! Puhumattakaan siitä,
jos velipojan pää sattuu siihen suihkuun..

Epäonnistunut mätsäri

Lähdimme mieli korkealla lauantaiaamuna Oulun Koirakerhon järjestämään mätsäriin Kiimingin Musti ja Mirrin pihaan. Paikalle päästyämme satoi vettä, mutta kun noutajan kampaus ei siitä säikähdä, jäimme odottamaan. Paikalle tuli koira ja toinen koira ja vielä koira ja koira ja... Lopulta paikalla oli jo noin 150 koiraa. Järjestäjät tämä kansanpaljous oli yllättänyt. Ilmoittautuminen loppui puoli tuntia myöhässä.
Ilmoittautumisen loppumisen huomasimme siitä, kun emännät kävivät sen tarkistamassa. Ilmeisesti se yksinäinen naisihminen, joka kävi huitomassa väkijoukon keskellä, yritti toivottaa meidät tervetulleiksi. Hän oli ilmeisesti antanut myös ohjeet siitä, miten toimitaan, koska jotkut ihmisistä alkoivat katsella ympärilleen.
Reiskan Tyttö ja Kaveri halusivat osallistua junior handleriin Onni-Pertti Rutukaisen kanssa. He melkein myöhästyivät, koska emme olleet kuulleet sarjan alkamista. Reiskan Poika osallistui myös kunniakkaasti.
Todettuamme kaaoksen käyvän aina vain pahemmaksi päätimme lähteä kotiin. Harmittamaan jäi - aurinko yritti juuri pilkistellä pilven raosta. Järjestelyt olivat kuitenkin menneet niin harrastelijamaisiksi, että emme enää jääneet odottelemaan. Höh.

Remonttireiska

Reiskan perheen kodissa tehdään remonttia. Reiskan mielestä erityisesti maalaaminen on mielenkiintoista: Minkä ihmeen takia ihminen seisoo jakkaralla, ähisee ja hankaa suklaanväristä ainetta seinään?
Reiska on siis itsekin hieman tiikeriraitainen. Tikkurilalle terveisiä, että Harmony tarttuu myös koiran karvaan ja lähtee siitä vain kulumalla...

Heijastimet

Aamun sää oli synkkä ja vesisateinen,
oikea koiranilma.
Koiranomistaja menee tuulta ja sadetta päin vaikka
hampaat irvessä!
Heijastin olisi ollut mainio kapistus
niin ihmisellä kuin koirallakin.
Tummaan aamuun häviää
suurempikin koira, varsinkin väriltään tumma. Siinä vaiheessa
kävi mielessä, että parempi ostaa
koirille omat heijastimet. Eivät tuolla pimeässä
muuten vastaantulevat pyöräilijät
ja kävelijät niitä huomaa. Varsinkaan, jos vastaan
tulee pyöräilijä jolla ei ole KYPÄRÄÄ EIKÄ
VALOJA pyörässään.

Muistetaan laittaa heijastimet heilumaan..
(tulee lapsuus mieleen ku noista aina puhutaan).

Keuhkovammaparantola?

Kumpikin emännistämme on ollut tahollaan kiireinen. Kummallakin emännällä on ollut poika sairaana. Niinpä me ruskeat koirat olemme olleet vähän kulkukoiran asemassa. Pihalla olemme saaneet heilua, mutta pitkälle lenkille emme ole ehtineet.
Perjantai-iltana emännät päättivät, että nyt saa riittää yskimisen kuunteleminen (yskä on ollut kauhea, kuin keuhkotautisella ikään!), tarvitaan vähän melodisempaa auditiivista ärsykettä. Meitä ei kuulemma voinut jättää yksin kotiin, joten meidät pakattiin auton takaloosteriin ja emännät pääsivät kuuntelemaan Smokkijätkiä. Naurunkyyneleet silmissä palasivat sieltä, joten kai heillä hauskaa oli ollut.
Sunnuntaina päästiin sitten pitkälle lenkille metsään. Liikkeellä oli myös hirvestäjiä, joita parhaamme mukaan väistelimme. Palatessamme Reino Roina NOSTI JALKAA!!!! Ensimmäisen kerran!!! Reiskan emäntä ei sitä olisi edes huomannut, mutta kun Sulon emäntä aloitti riemukkaan sotatanssin, huomasi Reiskan ihminenkin ihastella Isojen Poikien Pissaa.
Kaikki mahdolliset ojatkin tuli ulkoillessa ryysittyä. Onneksi vettä oli niin vähän, ettei uida oikein voinut. Meille ei vesihäntää toivota.

Onni-Pertti Rutukaisen harharetket

Syyskuun 29. ilta, kello 20.00
Koirien oivallinen iltapissatusaika,
ovi auki ja koirat kartanolle.

Taivas oli tumma ja pihaa kaunistivat
kynttilälyhdyt lepattavine liekkeineen,
niin kuin laulussakin sanotaan, "tulen liekkinä
saavuin kerran..." Onnin tapauksessa voitaisiin
laulaa "tulen liekkinä häivyin kerran!" (Tekee
mielikuvaharjoituksia *Onni viheltelemässä muina
koirina... minen ole koskaan häipynyt pihamaalta*)
Allekirjoittanut kyllä muistaa eräätkin kerrat, kun Onni-Pertti
Rutukainen on noukittu Föörtin takaloosteriin.

No asiaan! Sulo teki reippaasti tarpeensa pihamaalle
ja sen jälkeen sai pentumaisen hepulikohtauksen
ennen nukkumaan menoa... Hillui ja heilui
ja naukui kuin kissanpoika konsanaan, venytteli
koiramaiseen tapaan ja vihdoin, kun unimatti
oli viskannut sorat Sulon silmille,
päätti Sulo sulkea
silmänsä ja alkaa nukkumaan (kuorsaamaan!)

Onniiiiiiii,Onniiiiiii!!!!!! Ei kuulu, ei näy. Onni oli siis
päättänyt mennä yöllisille retkilleen.
Kello puoli yksi tai kaksi keskellä yötä kuuluu
susimainen ulvonta ulkoa (PÄÄSTÄKÄÄ MINUT
SISÄÄÄÄÄÄÄÄÄN!)
Onnin unet jatkuivat koirakammarissa. Tarina
ei kerro, missä Onni-Pertti Rutukainen on
seikkailut.
Seuraavalle harharetkelle Onni tulee saamaan
neonkeltaiset turvaliivit päällensä.
Ainakin näkyy tummassa yössä.

Syyskuu on kohta mennyt

Totta se vaan on, syyskuu on kohta
takana päin. Ilmat kylmenevät, mutta Reiskaa
ja Suloa se ei haittaa! Pääseehän
sitä iltaisin täkin alle nukkumaan.

On ollut havaittavissa noissa
koirissa kissamaisia
taipumuksia kuten olkapäällä makaaminen,
naukuminen ja venyttely kissamaiseen tapaan.
Silakoitako niille aletaan syöttämään? Mau!

Viikonloppu meni riehakkaissa tunnelmissa.
Kakkaepisodi jatkui Reiskan osalta, jospa se
jossain vaiheessa tajuaisi että kakkaa ei todellakaan
tarvitse syödä!

Reiska ja Sulo selvästikin nauttivat toistensa seurasta
ja Onnikin on leikeissä mukana. Välillä leikki
menee liiankin rajuksi ainakin äänien perusteella, mutta
kyllähän nuo osaavat puolensa pitää.

Tottelevaisuus pikkukoirien osalta on mukava huomata. Ne
tulevat käskystä luokse, istuvat ja maahanmenoakin
ollaan treenattu. Perusjutut tulevat siinä sivussa.
*kehityskelpoisia yksilöitä* Kaipa, huokaa Sulon emäntä.

Viikonloppua odotellessa

Niin se vaan meni tämäkin viikko!
Sanonta on peräisin työrintamalta.
Nyt on keskiviikko, pikkulauantai.

Syyskuu kääntyy kohti lokakuuta,
tarviikohan koirillekin vaihtaa talvitassut?
Autoon ne ainakin pitää jossain
vaiheessa vaihtaa... Sulo ja Reiska nastoilla,
aika viheliäinen näky mahtaisi olla... vai
olisivatko kitkatassut paremmat? Koirat menisivät nastoitettuina varmaan seinääkin ylös!

Kakkanäkymät ovat tällä kertaa
pysyneet aisoissa. Viikonloppu
näyttää mitä tuleman pitää.

Syksyisen kaunista ja koleaa

Puolukathan kuuluvat syksyyn?

Reiska Ruskea otti ohjat omiin tassuihinsa
ja pisteli lasipurkista suoraan hyytelöt
parempiin suihin...
(tässä vaiheessa mainittakoon, että purkissa
oli metallinen kansi päällä, kuten säilykepurkeissa
tapaa olla!)
Reiska kovaäänisesti ilmoitti ikkunan takaa että:
Mitä te minua siellä komentelette, MINÄ SYÖN NYT
HYYTELÖÄ!
Ah niin ihanan makeaa ja taaaaaahmeaa..slurps!

Tarina ei kerro, menikö vatsa ruikulle, koska emme ole
päässeet selvyyteen asiasta. Jompi kumpi koirista
pitää elämäntehtävänään sontia yöllä ja levittää
tätä hulppean hajuista asiaa..

Olemme tuumanneet yhdessä jotta, miksi tätä
tapahtuu vain silloin, kun veljekset ovat yhdessä???
Mielenkiintoista, hyvinkin mielenkiintoista.

Sulo syksyisellä sunnuntaiaamulenkillä teki sen!
Olimme kulkeneet jo tovin matkaa kun Reiska ja Onni-Pertti
ottivat spurtin pellolle ja Sulo jäi haistelemaan pylvästä..
sillä seuraamuksella että...SULO NOSTI JALKAA! Kyllä
Sulo Nyypäle teki sen, todistettavasti 21.09.08 vähän ennen puoltapäivää =)

Niin ne vaan kasvaa ja komistuu nuo koiranpojjaat.
Tulisi vain älliä samalla mitalla. Välillä
tuntuu että saa rautalangasta vääntää! Ei koiraa vaan
sitä järjenhäiventä.

Ruokajätteet joita maasta löytyy kuten riisit, purukumit
grilliruokapaperit ym oheistuotteet eivät kuulu
ruskeiden labradorinoutajien päivittäiseen
evästykseen, ei edes aamulenkeillä! Koiramme ovat olleet toista mieltä. Erityisesti valmiiksi pureskellut purukumit ovat riiviöitten herkkua.

Servettinäkin tässä on yksi sun toinen saanut
viime aikoina olla. Mikäs sen mukavampaa
kuin käydä pyyhkimässä piimäinen leuka ja suupielet
puhtaaseen paitaan tai koiraveljen selkään (hih), mustassa
ruokavana näkyy oivallisen mukavasti.

Kakkaa riittää!

Päivän polttava aihe on pahanhajuinen.
Ripulia, oikein löysää ja oksennusta.
Uskomatonta, toinen koira kun tulee kuntoon
niin toinen sitten aloittaa.

Liekö tuota liikkeellä
vai onko kyse satunnaisista epämääräisistä
herkuista joita koirat hyvällä mielihalulla
vetävät suuhunsa? Syövätkö ne taas hevosenlantaa? Sieniä??

Viime yö meni Reiskan osalta ripuloidessa. Myös
eilisen päivä saldo oli muhkea,
kasoja oli siellä sun täällä. Pikkuprinsessa
joutui ne siivoamaan! Äiti kiitti, kun siivoamiseen oli käytetty niitä huonompia pyyhkeitä, ei niitä viime viikolla ostettuja uusia...
Neitiä suuresti kyllä
kehuttiin, miten hienosti hän oli homman hoitanut.

Tänään apoteekkiin ja rohtoja peliin. Jospa
se helpottaisi pikkuisten oloa.

Tiistai toivoa täynnä

Aamu valkeni syksyisen koleana,
mutta piti nousta lämpimästä pedistä,
aamulenkille...*eikö täällä koskaan saa nukkua?*

Eilinen ilta meni lenkkeillessä ja ojanpenkkoja katsellessa, ts. kadonneeksi luullun kotiavaimen
etsinnässä. Avain kuitenkin loppujen lopuksi
löytyi vessan lattialta.

Lenkin aikana monet kesämuistot
kulkeutuivat kirsuihin. Pitihän sitä
käydä kastautumassakin (se tehdään kyllä
joka lenkillä!)

Uni maistuikin sitten kaikille. Sulo makasi sohvalla pää tyynyllä ja kaikki neljä ruskeaa tassua taivasta kohti. Ja kuorsasi epäprinsessamaiseen tapaan.
Uusia kujeita odotellessa.

Karkaamisia ja muita kommelluksia

Huoh,viikonloppu meni huimissa seikkailuissa.
Pitänee oikein miettiä, mistä aloittaisi (ja mitä
jättäisi kertomatta.)
Onni-Pertti Rutukainen oli tyytyväinen
saamaansa virkamiesoppiin ja siitä hyvästä
karkasi ainakin 2 ellei 3 kertaa!! Nuoret reippaat
miehet ottivat sen kiinni.
(boooring meinaa Rutukainen!)

Reiska Ruskea onnistui lauantai-aamuna
myöskin jollain ilveellä menemään aidan toiselle
puolelle. No, pitkien kantavien huhuilujen
jälkeen se tuli hyvinkin nöyränä ja nälkäisenä poikana aidan
sisäpuolelle.
Reiskan uusimpiin makuelämyksiin kuuluu myöskin
*iloinen asia* eli ihmiskakka (yööööök).
Sen suurempia selittelemättä kyseinen koira on
ollut pusuttelulakossa.

Sulo Rinsetti jatkaa hyppäämisen jalon taidon harjoittelua.
Se on myöskin havainnut, että yläkerrassa olevat
vakosamettilla päällystetyt rahit ovat oiva
paikka yöunille, kun sohvalla on tungosta. Katseet kertovat
sen että minun paikkani on soffalla lampaantaljan
päällä.

Syksyiset ruukkusomisteet, jotka hiellä, verellä ja kyynelillä
väsättiin, on nyt todistettavasti myös iloisella
mielellä tuhottu! Katseet siirtyvät kahteen ei enää niin
pieneen koiraan.

Mainittakoon tässä lopuksi että ensilumi (ainakin se
siltä näytti) satoi Sulon emännän takapihalle: amerikkalainen jalkapallo /koirien versio a la Disney
kesti ehjänä noin 2 minuuttia!
Paikallisesta citymarketista
ostetty Disney -kuviollinen pallo kesti kaupasta kotiin
asti ehjänä. Koirat istuivat ja
odottivat innokkaina lelua. Ovi auki, koirat ja pallo pihalle,
katseet kohti köökin ikkunaa ja...??? Valkoista pumpulia
pihalla??? hmmm-m se oli sen pallon taru,
ei noilla koirilla kestä edes....

Koiramaiset seikkailut jatkuvat siis edelleen.
..Tuleekohan noista koiruuksista vielä jotain?

Poliisikoiraksiko?

Sunnuntaiaamu valkeni kauniisti auringonpaisteessa.
Päätimme yksissä kuonoin lähteä reippailemaan.
Kaverukset Föörtin takaloosteriin ja menoksi,
kenkää ja tassua toisen eteen.
Matkalta noukittiin
mukaan kaksi pikkuneitiä ja jalkapallo (joka loppujen lopulta vain sihisi
ja jäi litteänä makaamaan autuaammalle hiekkamontulle).

Aikamme siinä
riehuttuamme suuntasimme tassumme hiekkakuopan reunalle josta
näkyi piiiiiiitkälle. Puolukoita ja mitä lie muita kikkaroita ja kakkaroita maisteltiin,
puolukat kuitenkin olivat vielä aikasen kirpakoita,
(liekkö iloisen asian joukossa punaisia
palleroita sulamattomana)?

Tarkkaavaisiin silmiimme osui punainen auto...
pusikossa! männynjuuressa! outoa! Tassua rivakasti
toisen eteen ja tutkimaan asiaa! Tämä kapistus
ei kuulu tänne! ja ei kun soittamaan poliisille.

Pian sinipukuiset saapuivat paikalle ja nappasivat Reiskan emännän kyytiinsä....HEI, mihin te emäntää viette? Se auto teidän piti tulla tutkimaan!
Poliisi valokuvasi ja jutusteli, saimme
kiitokset ja mukavan päivänjatkon
toivotimme puolin ja toisin.

Loppupäivä olikin touhua täynnä. Pyykinpesua,
imurointia,( sisällä ja ulkona)
mankelointia, ruuanlaittoa, syömistä (NAM, sanomme me ruskeat ahmatit!).
Mukavaa yhdessäoloa kaikinpuolin.

Herkkuluutko vaihtuu porkkanaan?

Kesä kääntyy syyspuoleen ainakin almanakan mukaan. Pitänee meidän koiranpoikainkin
uskoa, että kesä mennyt on... Suurta herkkua meille ovat koko kesän ajan olleet savustetut herkkuluut. Ah, tuo ihana sorkka joka suorastaan saa suunpielissä kuolajojot roikkumaan.
Tämänaamuisesta kakkaoperaatiosta selvinneenä (ainakin 6 erimallista ja -kokoista kasaa pitkin olohuoneen lattiaa!!) voidaan hetkeksi herkkuluut laittaa koiruuksilta pannaan.

Uneliaat kaverukset

Ilmeet kertovat enemmän

kuin tuhat märän kielen lipaisua.

Olemme tulleet uimasta

ja meidät on teljetty kiinni peräkoukkuun,

ai miksikö? emäntien mielestä cv:mme on jo tarpeeksi ansioitunut ettei siihen tarvita

lisäystä(olemme hippasen erimieltä).

Menoa ja Meininkiä

Niin se vaan alkoi arkinen aherrus lomien jälkeen ja me koiraan poijjaat lekottelemme velipoikien kanssa...
Päivän ekasaldo oli Reiskalla vessapaperirullan levitys pitkin huushollia,polvisuojien testaus (toimii ainakin hampaissa), treenirepun tutkimista(ainakin juomapullo löytyi).

Massut on saatu kondikseen ja taas on tulos normaalia,alkoi jo näyttää siltä että tuubista tule kuin löysääää.Kiitos pitkähermoisten emäntien jotka jaksoivat keittää riisiä ja kantaa kaupasta piimää ja raejuustoa..hyväähän se oli,mutta ei se nappuloita kuitenkaan voita.Olemme siis palanneet normaaliin päiväjärjestykseen.