Aamu valkeni syksyisen koleana,
mutta piti nousta lämpimästä pedistä,
aamulenkille...*eikö täällä koskaan saa nukkua?*
Eilinen ilta meni lenkkeillessä ja ojanpenkkoja katsellessa, ts. kadonneeksi luullun kotiavaimen
etsinnässä. Avain kuitenkin loppujen lopuksi
löytyi vessan lattialta.
Lenkin aikana monet kesämuistot
kulkeutuivat kirsuihin. Pitihän sitä
käydä kastautumassakin (se tehdään kyllä
joka lenkillä!)
Uni maistuikin sitten kaikille. Sulo makasi sohvalla pää tyynyllä ja kaikki neljä ruskeaa tassua taivasta kohti. Ja kuorsasi epäprinsessamaiseen tapaan.
Uusia kujeita odotellessa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti