27.1.2009

Näyttelyjärjestelyjä

Olemme menossa sunnuntaina labradorinnoutajien erikoisnäyttelyyn Raaheen. Sulon emäntä on hommannut pirpuloilleen hoitajan, Reiskan Tytön kaveri on hommannut itselleen luvan lähteä mukaan. Ainoa mikä puuttuu on informaatio.

Nyt on tiistai, näyttely on sunnuntaina ja mitään tietoa mistään ei ole! Arvoisat näyttelynjärjestäjät, PLIIIS lähettäkää tietoa ajoissa!!!!

Taas kerran mietimme me Reiska ja Sulo, että on mukava olla labbis. Villakoiria olisi varmaankin jo ryhdytty pesemään ja puunaamaan. Me labbikset saamme rauhassa rypeä lumessa ja käyttää toisiamme servettinä (eli pyyhkäistä kuolavanan omasta suupielestä veljen selkään tai päähän). Näyttelyä edeltävänä iltana emännät sitten tarkistavat korvien puhtauden, kynsien pituuden ja pyöristävät hännänpään. Valmis!

20.1.2009

Syvällä ja poikittain

Reiska tykkää syödä keppejä. Kaikenlaiset kepit käyvät, mutta erityisen makoisia ovat koivuiset peukalonpaksuiset.

Eilen maanantaina Reiskan isäntä vei koko koiralauman juoksemaan soranottopaikalle. Hetken ravattuaan Reiskan piti mennä kyykkäämään. Se ei saanut tehtyä koko kakkaa, vaan osa jäi tulematta. Sitten Reiska meni surkeaksi, sitä sattui peräpäähän.

Isäntä pakkasi karvakuonot autoon ja ajoi Oulun ja ympäristökuntien eläinlääkäripäivystykseen. Sieltä sanottiin, että kiirettä pitää, kävisikö aika huomenna? Kokeilkaapa paraffiiniöljyä ja peräruiskeita! Kaikki tämä siis koiraa näkemättä.

No, Reiska tuli kotiin ja ruvettiin sitä peräruisketta antamaan. Se oli hankalaa, koska edessä oli jokin kova asia. Se saatiin kosteusvoiteen avulla pois - - noin sentinmittainen puunsälö POIKITTAIN Reiska paran peräaukon tukkeena!!!

Sitten petti eläimiä rakastavien emäntien hermo ja Reiska kiikutettiin eläinlääkäriasema Lemmikkiin. Siellä fantastinen eläinlääkäri Rouva Lemmikki rauhoitti Reiskan emännän ja antoi Reiskalle sulfakuurin kaiken varalta. Mitenkäänhän emme pysty näkemään, kuinka päin se tikku on ehtinyt matkansa varrella olla Reiskan suolistossa.

Säikähdyksellä selvittiin, tänään Reino on oma elämänhaluinen itsensä. Onneksi on eläinlääkäriasema Lemmikki.

18.1.2009

Kaikk´ on niin ihanasti rempallaan...

Reiskan emäntä on ollut kipeä jo kuukauden. Yskä, nuha ja kurkkukipu vaivaa aamua iltaa ja kohta sairastuu varmaan pääkin silkasta harmista ja turhautumisesta. Pienet, keltaiset pillerit (antibiootit) saavat aikaan valtavan paineen (kuten siinä laulussakin sanotaan).

Välikaneetti: Määrittele pieru?
Se on sen, kun sisäinen paine ylittää sosiaalisen paineen.

Koiralauman elämä on sujunut tasaisesti. Ne ovat olleet paljon Sulon perheen kodissa juoksemassa pihalla. Taaperoinenkin yrittää pysyä isojen koirien perässä koko neljän elinkuukautensa pontevuudella. Välillä se komentaa muita kimeällä vauvahaukullaan kuin suurikin peto. Viikolla se löysi jonkun ison koiran kaluaman savuluun lelulaatikosta ja MURISI sen päältä! Ei pienestä ainakaan luonnetta puutu.

Onni-Pertti Rutukainen oli Reiskan tytön luona hemmoteltavana viikonlopun. Se tuli kotiin vähän myrtyneenä. Oli ollut kivaa olla ainoana koirana.

12.1.2009

Vettä sataa,Taavilta lähti ensimmäinen hammas ja asteet plussalla...?saako niistä plop plop pisteitä?

Niin menivät nämäkin pakkaset, taivaalta rätkii nyt vettä ja pihaa peittää vesilammikot kinosten sijaan. Huoh tätä talven riemua.
Taavilta otti ja lähti ensimmäinen hammas..mitä lie keiju tuo tullessaan?
Taavia komistaa aina aika-ajoin musta juoksuviiva päälaessa, Touran ja Mondeo ovat siis tulleet tutuksi alustan osalta.(vai tuleeko Taavista mustajuovainen labrapoodle--->lausutaan labraduuduul.)

Odotamme hohtavia hankia,pakkaskelejä,ja auringon paistetta.

5.1.2009

Vuosi alkaa pakkasella!

Vuosi 2009 alkoi reippailla pakkasilla. Hyvä niin, saavat koirien taudinaiheuttajat ulkona kyytiä. Taavi sai ensimmäisen rokotuksensa vanhan vuoden viimeisinä päivinä eikä ollut millänsäkään. Nyt tammikuun lopussa on sitten vuoro seuraavien rokotusten.

Taavi-herra oli kasvanut juuri sopivaa tahtia ja painaa nyt 10 kiloa. Korvat olivat siistit ja häntä heiluvainen. Yhtään maitohammasta siltä ei vielä ole irronnut. Sitä meillä kovasti ihmetellään, koska se roikkuu isompien koirien poskissa ja korvissa ja kaulassa ja hännässä koko ajan. Luulisi, että se olisi jo hampaaton...

Ruskeat kaksospojat ovat viihtyneet paljon ulkona. Pitkiä lenkkejäkin on tehty upean talvisissa maisemissa ja säässä. Onni-Perttikin on saanut juosta sydämensä kyyllyydestä pienillä metsäteillä Oulunsalon lentokentän takana, kaverina Onnikalla oli veljensä Väinö.

Pian alkavat koulutyö ja aikuisilla työ. Loma on ollut rentouttava ja nyt jaksaa alkaa taas ahertaa kohti hiihtolomaa.