Hiihtoloma

Nyt se vihdoin alkaa! Ipanat saavat nakata reppunsa nurkkaan viikoksi. Ei tarvitse huolta kantaa läksyistä. Jihaa!

Koirat nauttivat lekoisista oloista, kun rapsuttelijoita riittää vaikka miten.
Toivottavasti ilmat suosivat lomailijoita. Vaihtuuhan tuo kuukausikin viikonloppuna.
Olisivatpa kaikki kuukaudet yhtä lyhyitä.

Taavi on saanut ensimmäisen ikioman savuluun jyrsittäväksi ja jyrsiikin sitä oikein tarmokkaasti.
Siihen luuhun ei muilla koirilla olekaan mitään asiaa!

Vinski nautiskelee olostaan. Ihanaan Mörtti-Röpöön (eli lehtipuuhakkeeseen) on mukava sukeltaa ja piilotella vaikka koko yö. Aamun koittaessa Vinskille kiikutetaan salaatinlehtiä ja kurkkua ja kädestä pitäen syötetään. Kynnetkin on taas leikattu ja olo tuntuu hyvältä. Vinski pitää myös siitä kun sitä rapsutetaan kaulasta. Rupeaakohan Vinskillä kone käymään (eli takajalka vippaamaan ilmassa) kun tarpeeksi kutittaa?

Nyt nenät kohti hiihtolomaa ja uusia keväisiä tuulia odotellen.

Helmikuu ja laskiainen

Niin vaan menee aika kovaa vauhtia eteenpäin, kevättä kohti.
Hiihtolomat kutsuvat lomailijoita: lepoa ja rauhallista oloa, ihanaa!

Koirulat on nyt rokotettu jokaikinen kahden kuukauden sisällä. Taavi sai mikrosirun niskaansa
ja on nyt merkitty koira =). Taapero ei edes huomannut toimitusta vaan labbismaiseen tyyliin hamusi vain nappuloita emännän kädestä!

Koirat nauttivat lumesta ja antavat sen pöllyä karvatassujen
alla. Tassuihin ovatkin kasvaneet komeat talvisaappaat? Vinkkelit? Kevään korvilla sitten vaihtuvat sandaalit? Lenkkarit?

Ajatusleikkinä: koirat, piknikkori, filtti, aurinkovarjo, vanha matkaradio ja rentoa oloa rannalla.
Vesi lentää ja hiekka pöllyää. Rannan pitäisi olla vain syrjäinen, mutten jollakulla olisi varmasti sanottavaa koirista rannalla.

Vielä on talvea jäljellä, näkeehän sen ikkunastakin. Vanhat sanalaskutkin sanovat, että "jos harakat hyppivät hangella on lunta maassa". Tai "jos lunta on katolla niin silloin sitä on maassakin".

Laskiaistiistai. Hernerokkaa, laskiaspullaa ja mäenlaskua, siinä sitä tälle päivälle onkin ajanvietettä.

Vinski

Tässä se nyt on. Kreikankilpikonna Vinski, ikä 8 vuotta. Tässä kuvassa sillä on vielä kovin pitkät kynnet, nyt ne on jo leikattu.
Vinski löytyi Helsingistä. Sen omistajat joutuivat luopumaan siitä ja Vinski sai uuden kodin Sulon perheen kodista.
Vinskin saaminen Helsingistä Ouluun oli pitkä ja monivaiheinen viesti. Eräs viestiin osallistuneista nauroi, että se oli oikea amazing turtle race. Niin kyllä olikin! Viesti päättyi Oulun Scandic-hotellin parkkihalliin perjantai-iltana puoli yhdeksän aikoihin...
Taavi suhtautuu tyynesti konnaan. Sulo on vähän utelias, Onni ja Reiska ovat hyvin varuillaan sen suhteen. Kyllä ne uuteen perheenjäseneen tottuvat ajan kanssa.

Helmikuu jo puolessa välissä

Kaikenmoista on tähän mennessä tapahtunut, Taavi oppi kulkemaan portaat ees ja taas, ylös ja alas. Taavi tekee sen pienen koiran suurella innolla ja tarmokkuudella. Taavetti oppi myös kantamaan kaikenlaisia asioita hampaissaan. Oikea noutaja se on, ihastelevat emännät!
Uusia hampaitakin on tullut, ja kun Taavi koko komeudellaan makoilee selällään ja naureskelee, sen ilme on kuin rotalla.


Koiran poijjaat nauttivat lumessa vehtaamisessa ja pesevät turkkiaan selällään hinksuttaen lumessa. Ulkoilun jälkeen takkatulen lämmössä on hyvä oikoa väsyneitä jäseniä ja nauttia...(nähdä unta maksamakkaravoileivistä,slurps?)

Koirien mielessä varmaan liikkuu tuleva kevät ja kesä..SULAA VETTÄ, IHANAA! Talvella lumeen hautautuneet puruluut varmaan ovat makoisia kunhan ne ensiksi löytyvät =).

Niin suuret kuin pienetkin ihmiset odottavat hiihtolomia, katkaiseehan se mukavasti lopputalvea ja siitähän se kevään odotus alkaa.

Tähän voisi liittää autossa takapenkiltä kuullun lausahduksen: "Mitä tuo Anna Eriksson oikein laulaa tuolla radiossa? Laulaako se oikeasti `kaikista kakoista etsin sinua, sinua vain?`"
Oikeat sanat olisivat menneet 'kaikista kasvoista kaikista ...'

Ihmisen kuulokin on erehtyväinen.

Kilpikonna

Sulon emäntä on höyrähtänyt! Lauantaina emännät menivät ostamaan Taaville ruokaa eläin- ja akvaariokaupasta. Ruoka tuli ostettua ja sen lisäksi Sulon emäntä päätti hankkia maakilpikonnan. Eläinkaupasta löytyikin yksi kappale nelivarvasmaakilpikonnia. Emäntä lupasi hakea sen maanantaina omaan kotiin, kunhan konnan asumus olisi ensin laitettu kuntoon.

Koko viikonloppu sujui suloisen jännityksen vallassa Vincent Van Konnaa odottaessa. Maanantaina työpäivän jälkeen sitä mentiin hakemaan - - konna olikin kuollut! Ilmeisesti vauvakonna oli kärsinyt suolistoloisista kenenkään tietämättä.

Nyt on kaikki Suomen konnakeskustelupalstat käyty läpi konnaa hakiessa, mutta mistään ei sitä ole löytynyt. Odotamme innolla uutta, toivottavasti tervettä konnaerää Länsi-Intian saaristosta.

Ensimmäiset päivät diagnoosin jälkeen

Sulon emäntä on pysähtynyt oikein mietiskelemään. Tähän asti on ollut tiedossa, että labbiksilla on perinnöllisiä sairauksia. Koskaan ei kuitenkaan ole tullut mieleen, että juuri ne omat silkkikorvat voivat olla sairaita. Nyt on.

Sulo itse on onnellisen tietämätön sitä kohdanneesta tragediasta. Se kirmailee ulkona veljiensä kanssa ja tohottaa uteliaan kuononsa kanssa joka paikkaan. Eläinlääkäri sanoi, että Sulon täytyy välttää rajua liikuntaa. Sulon emäntä on antanut koiran ulkoilla omassa pihassa itsekseen. Ajatus tämän tottelemattomuuden taustalla on se, että koiran pitää elää koiran elämää ja koira on laumaeläin! Ei Suloa ole tehty sohvaperunaksi! Se on labbis!

Tietysti järkeä saa ja pitää käyttää. Jos Sulo väsyy, se tulee sisälle. Silloin voidaan vaikka sytyttää takkaankin tuli.

Syntymäpäivä

Sulolla ja Reiskalla on tänään syntymäpäivä. Kaksoset täyttävät tänään vuoden.

Reiska sai Reiskan tytöltä lahjaksi IIHANAN kongin täynnä jäistä maksalaatikkoa.

Sulo ei saanut tänään ruokaa, koska iltapäivälle oli varattu aika eläinlääkäriin ontumisen vuoksi. Eläinlääkäri meni vakavaksi, kun Sulon emäntä kertoi vaivasta. Sanoi, että pitää kuvata. Kuvattiin. Eläinlääkäri Väyrynen totesi, että röntgenkuvissa näkyy perinnöllinen molemminpuolinen kyynärdysplasia. Sairaus, jota ei voi parantaa, mutta jota voi yrittää helpottaa. Jos taudin helpottaminen ei onnistu, Sulosta voi tulla kivun takia niin vihainen että se pitää päästää koirien taivaaseen. Jos taudin helpottaminen onnistuu, Sulo voi pärjätä ja elää hyvän labbiksen elämän.

Näyttely Raahessa

Tänään kävimme näytillä Raahessa. Tilaisuus oli hyvin järjestetty, kaikki pelasi kuin rasvattuna. Reiskan emäntä pääsi jopa Raahen Seutu-lehteen! Kuulemma löytyy netinkin kautta.
http://www.raahenseutu.fi/cs/Satellite?c=AMArticle_C&childpagename=RSE_newssite%2FAMLayout&cid=1194612304456&p=1194598090601&pagename=RSEWrapper

Reiskan Tyttö ja Tytön kaveri olivat mukana ja ihastelivat kaikkia 90 labbista. Kaikkein suloisimmat olivat tietysti omat koirat.

Ensin kävivät rinkiä kiertämässä Sulo ja Reiska. Reiska sai EH:n, Suloa ei voitu arvostella koska se oli aamulla ilmeisesti satuttanut tassunsa ja alkanut ontua. Sulo Nyypäleen rakenteellinen arvostelu oli hyvä, liikkeitä ei voitu arvostella. Reiska sai kehuja rakenteesta ja maininnan erinomaisesta luonteestaan.

Onni-Pertti Rutukainen kävi kehässä olemassa edukseen. Onnin kasvattaja oli sattumalta paikalla ja esitti Onnikan. Onni seurasi houkuttelupalana käytettyä lihapullaa kuin hai laivaa ja pokkasi ERIn. Onnin emäntä hurraa!! Hieno koira!

Taavikin oli mukana tutustumassa näyttelyilmapiiriin. Rapsuttelimme sitä ja juttelimme mukavia. Taavi asettui mukavasti makaamaan poikittain kulkuväylälle ja jäi nautiskelemaan saamastaan huomiosta ja rapsutuksista. Alle 4 kk ikäinen Taavi olikin koko näyttelyrakennuksen nuorin labbis. Vanhin olikin sitten yli 12-vuotias... se oli hurmaava harmaahapsi.