Onni-Pertti Rutukaisen harharetket

Syyskuun 29. ilta, kello 20.00
Koirien oivallinen iltapissatusaika,
ovi auki ja koirat kartanolle.

Taivas oli tumma ja pihaa kaunistivat
kynttilälyhdyt lepattavine liekkeineen,
niin kuin laulussakin sanotaan, "tulen liekkinä
saavuin kerran..." Onnin tapauksessa voitaisiin
laulaa "tulen liekkinä häivyin kerran!" (Tekee
mielikuvaharjoituksia *Onni viheltelemässä muina
koirina... minen ole koskaan häipynyt pihamaalta*)
Allekirjoittanut kyllä muistaa eräätkin kerrat, kun Onni-Pertti
Rutukainen on noukittu Föörtin takaloosteriin.

No asiaan! Sulo teki reippaasti tarpeensa pihamaalle
ja sen jälkeen sai pentumaisen hepulikohtauksen
ennen nukkumaan menoa... Hillui ja heilui
ja naukui kuin kissanpoika konsanaan, venytteli
koiramaiseen tapaan ja vihdoin, kun unimatti
oli viskannut sorat Sulon silmille,
päätti Sulo sulkea
silmänsä ja alkaa nukkumaan (kuorsaamaan!)

Onniiiiiiii,Onniiiiiii!!!!!! Ei kuulu, ei näy. Onni oli siis
päättänyt mennä yöllisille retkilleen.
Kello puoli yksi tai kaksi keskellä yötä kuuluu
susimainen ulvonta ulkoa (PÄÄSTÄKÄÄ MINUT
SISÄÄÄÄÄÄÄÄÄN!)
Onnin unet jatkuivat koirakammarissa. Tarina
ei kerro, missä Onni-Pertti Rutukainen on
seikkailut.
Seuraavalle harharetkelle Onni tulee saamaan
neonkeltaiset turvaliivit päällensä.
Ainakin näkyy tummassa yössä.

Syyskuu on kohta mennyt

Totta se vaan on, syyskuu on kohta
takana päin. Ilmat kylmenevät, mutta Reiskaa
ja Suloa se ei haittaa! Pääseehän
sitä iltaisin täkin alle nukkumaan.

On ollut havaittavissa noissa
koirissa kissamaisia
taipumuksia kuten olkapäällä makaaminen,
naukuminen ja venyttely kissamaiseen tapaan.
Silakoitako niille aletaan syöttämään? Mau!

Viikonloppu meni riehakkaissa tunnelmissa.
Kakkaepisodi jatkui Reiskan osalta, jospa se
jossain vaiheessa tajuaisi että kakkaa ei todellakaan
tarvitse syödä!

Reiska ja Sulo selvästikin nauttivat toistensa seurasta
ja Onnikin on leikeissä mukana. Välillä leikki
menee liiankin rajuksi ainakin äänien perusteella, mutta
kyllähän nuo osaavat puolensa pitää.

Tottelevaisuus pikkukoirien osalta on mukava huomata. Ne
tulevat käskystä luokse, istuvat ja maahanmenoakin
ollaan treenattu. Perusjutut tulevat siinä sivussa.
*kehityskelpoisia yksilöitä* Kaipa, huokaa Sulon emäntä.

Viikonloppua odotellessa

Niin se vaan meni tämäkin viikko!
Sanonta on peräisin työrintamalta.
Nyt on keskiviikko, pikkulauantai.

Syyskuu kääntyy kohti lokakuuta,
tarviikohan koirillekin vaihtaa talvitassut?
Autoon ne ainakin pitää jossain
vaiheessa vaihtaa... Sulo ja Reiska nastoilla,
aika viheliäinen näky mahtaisi olla... vai
olisivatko kitkatassut paremmat? Koirat menisivät nastoitettuina varmaan seinääkin ylös!

Kakkanäkymät ovat tällä kertaa
pysyneet aisoissa. Viikonloppu
näyttää mitä tuleman pitää.

Syksyisen kaunista ja koleaa

Puolukathan kuuluvat syksyyn?

Reiska Ruskea otti ohjat omiin tassuihinsa
ja pisteli lasipurkista suoraan hyytelöt
parempiin suihin...
(tässä vaiheessa mainittakoon, että purkissa
oli metallinen kansi päällä, kuten säilykepurkeissa
tapaa olla!)
Reiska kovaäänisesti ilmoitti ikkunan takaa että:
Mitä te minua siellä komentelette, MINÄ SYÖN NYT
HYYTELÖÄ!
Ah niin ihanan makeaa ja taaaaaahmeaa..slurps!

Tarina ei kerro, menikö vatsa ruikulle, koska emme ole
päässeet selvyyteen asiasta. Jompi kumpi koirista
pitää elämäntehtävänään sontia yöllä ja levittää
tätä hulppean hajuista asiaa..

Olemme tuumanneet yhdessä jotta, miksi tätä
tapahtuu vain silloin, kun veljekset ovat yhdessä???
Mielenkiintoista, hyvinkin mielenkiintoista.

Sulo syksyisellä sunnuntaiaamulenkillä teki sen!
Olimme kulkeneet jo tovin matkaa kun Reiska ja Onni-Pertti
ottivat spurtin pellolle ja Sulo jäi haistelemaan pylvästä..
sillä seuraamuksella että...SULO NOSTI JALKAA! Kyllä
Sulo Nyypäle teki sen, todistettavasti 21.09.08 vähän ennen puoltapäivää =)

Niin ne vaan kasvaa ja komistuu nuo koiranpojjaat.
Tulisi vain älliä samalla mitalla. Välillä
tuntuu että saa rautalangasta vääntää! Ei koiraa vaan
sitä järjenhäiventä.

Ruokajätteet joita maasta löytyy kuten riisit, purukumit
grilliruokapaperit ym oheistuotteet eivät kuulu
ruskeiden labradorinoutajien päivittäiseen
evästykseen, ei edes aamulenkeillä! Koiramme ovat olleet toista mieltä. Erityisesti valmiiksi pureskellut purukumit ovat riiviöitten herkkua.

Servettinäkin tässä on yksi sun toinen saanut
viime aikoina olla. Mikäs sen mukavampaa
kuin käydä pyyhkimässä piimäinen leuka ja suupielet
puhtaaseen paitaan tai koiraveljen selkään (hih), mustassa
ruokavana näkyy oivallisen mukavasti.

Kakkaa riittää!

Päivän polttava aihe on pahanhajuinen.
Ripulia, oikein löysää ja oksennusta.
Uskomatonta, toinen koira kun tulee kuntoon
niin toinen sitten aloittaa.

Liekö tuota liikkeellä
vai onko kyse satunnaisista epämääräisistä
herkuista joita koirat hyvällä mielihalulla
vetävät suuhunsa? Syövätkö ne taas hevosenlantaa? Sieniä??

Viime yö meni Reiskan osalta ripuloidessa. Myös
eilisen päivä saldo oli muhkea,
kasoja oli siellä sun täällä. Pikkuprinsessa
joutui ne siivoamaan! Äiti kiitti, kun siivoamiseen oli käytetty niitä huonompia pyyhkeitä, ei niitä viime viikolla ostettuja uusia...
Neitiä suuresti kyllä
kehuttiin, miten hienosti hän oli homman hoitanut.

Tänään apoteekkiin ja rohtoja peliin. Jospa
se helpottaisi pikkuisten oloa.

Tiistai toivoa täynnä

Aamu valkeni syksyisen koleana,
mutta piti nousta lämpimästä pedistä,
aamulenkille...*eikö täällä koskaan saa nukkua?*

Eilinen ilta meni lenkkeillessä ja ojanpenkkoja katsellessa, ts. kadonneeksi luullun kotiavaimen
etsinnässä. Avain kuitenkin loppujen lopuksi
löytyi vessan lattialta.

Lenkin aikana monet kesämuistot
kulkeutuivat kirsuihin. Pitihän sitä
käydä kastautumassakin (se tehdään kyllä
joka lenkillä!)

Uni maistuikin sitten kaikille. Sulo makasi sohvalla pää tyynyllä ja kaikki neljä ruskeaa tassua taivasta kohti. Ja kuorsasi epäprinsessamaiseen tapaan.
Uusia kujeita odotellessa.

Karkaamisia ja muita kommelluksia

Huoh,viikonloppu meni huimissa seikkailuissa.
Pitänee oikein miettiä, mistä aloittaisi (ja mitä
jättäisi kertomatta.)
Onni-Pertti Rutukainen oli tyytyväinen
saamaansa virkamiesoppiin ja siitä hyvästä
karkasi ainakin 2 ellei 3 kertaa!! Nuoret reippaat
miehet ottivat sen kiinni.
(boooring meinaa Rutukainen!)

Reiska Ruskea onnistui lauantai-aamuna
myöskin jollain ilveellä menemään aidan toiselle
puolelle. No, pitkien kantavien huhuilujen
jälkeen se tuli hyvinkin nöyränä ja nälkäisenä poikana aidan
sisäpuolelle.
Reiskan uusimpiin makuelämyksiin kuuluu myöskin
*iloinen asia* eli ihmiskakka (yööööök).
Sen suurempia selittelemättä kyseinen koira on
ollut pusuttelulakossa.

Sulo Rinsetti jatkaa hyppäämisen jalon taidon harjoittelua.
Se on myöskin havainnut, että yläkerrassa olevat
vakosamettilla päällystetyt rahit ovat oiva
paikka yöunille, kun sohvalla on tungosta. Katseet kertovat
sen että minun paikkani on soffalla lampaantaljan
päällä.

Syksyiset ruukkusomisteet, jotka hiellä, verellä ja kyynelillä
väsättiin, on nyt todistettavasti myös iloisella
mielellä tuhottu! Katseet siirtyvät kahteen ei enää niin
pieneen koiraan.

Mainittakoon tässä lopuksi että ensilumi (ainakin se
siltä näytti) satoi Sulon emännän takapihalle: amerikkalainen jalkapallo /koirien versio a la Disney
kesti ehjänä noin 2 minuuttia!
Paikallisesta citymarketista
ostetty Disney -kuviollinen pallo kesti kaupasta kotiin
asti ehjänä. Koirat istuivat ja
odottivat innokkaina lelua. Ovi auki, koirat ja pallo pihalle,
katseet kohti köökin ikkunaa ja...??? Valkoista pumpulia
pihalla??? hmmm-m se oli sen pallon taru,
ei noilla koirilla kestä edes....

Koiramaiset seikkailut jatkuvat siis edelleen.
..Tuleekohan noista koiruuksista vielä jotain?

Poliisikoiraksiko?

Sunnuntaiaamu valkeni kauniisti auringonpaisteessa.
Päätimme yksissä kuonoin lähteä reippailemaan.
Kaverukset Föörtin takaloosteriin ja menoksi,
kenkää ja tassua toisen eteen.
Matkalta noukittiin
mukaan kaksi pikkuneitiä ja jalkapallo (joka loppujen lopulta vain sihisi
ja jäi litteänä makaamaan autuaammalle hiekkamontulle).

Aikamme siinä
riehuttuamme suuntasimme tassumme hiekkakuopan reunalle josta
näkyi piiiiiiitkälle. Puolukoita ja mitä lie muita kikkaroita ja kakkaroita maisteltiin,
puolukat kuitenkin olivat vielä aikasen kirpakoita,
(liekkö iloisen asian joukossa punaisia
palleroita sulamattomana)?

Tarkkaavaisiin silmiimme osui punainen auto...
pusikossa! männynjuuressa! outoa! Tassua rivakasti
toisen eteen ja tutkimaan asiaa! Tämä kapistus
ei kuulu tänne! ja ei kun soittamaan poliisille.

Pian sinipukuiset saapuivat paikalle ja nappasivat Reiskan emännän kyytiinsä....HEI, mihin te emäntää viette? Se auto teidän piti tulla tutkimaan!
Poliisi valokuvasi ja jutusteli, saimme
kiitokset ja mukavan päivänjatkon
toivotimme puolin ja toisin.

Loppupäivä olikin touhua täynnä. Pyykinpesua,
imurointia,( sisällä ja ulkona)
mankelointia, ruuanlaittoa, syömistä (NAM, sanomme me ruskeat ahmatit!).
Mukavaa yhdessäoloa kaikinpuolin.