Vai onkohan sittenkään... Ilmat ovat kylmiä ja
aamut tummanpuhuvia. Välillä sataa ja
tassut kastuu! Sängyssä olisi
niiiiiiiiiiiiiin mukava köllötellä tai sitten takkatulen loisteessa.
Koiranelämä on kuitenkin aikasen mukavaa
ja ajatelkaas, ruoka annetaan tasaisin väliajoin ja
ulkoilutetaan. Meitä todellakin pidetään
kuin kukkaa kämmenellä, olimme sitten
rapaisia tai emme! Useimmiten olemme.
Nyt me kaksi ruskeaa koiraa olemme niin
suureksi kasvaneet, että kumpainenkin
osaa nostaa jalkaa.
Välillä se tietysti on vähän niin ja näin
ja suuremmassa tuulen tuiverruksessa
saattaa jopa kaatua! Puhumattakaan siitä,
jos velipojan pää sattuu siihen suihkuun..
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti