Paukuton uusivuosi

Meillä päin tuulee hurjasti näin vuoden vaihtumisen kunniaksi. Niin kovasti puhaltaa, että Reiskan isäntä kertoi, että satamassa kontit olivat lähteneet tuulen mukaan.
Palo- ja pelastuslaitos on antanut varoituksen, että raketteja ei saa ampua. ONNI KIITTÄÄ!!!! Onni ei tykkää jatkuvasta kovasta paukkeesta, se hermostuu.
Taavi ei ole moksiskaan vähäisestä poksuttelusta. Jyrsii vain tyytyväisenä saamaansa purukenkää. Me ruskeat veljekset lähdimme Reiskan isännän hemmoteltaviksi. Saamme herkkuja ja nukkua sängyssä, ihanaa. Sitä pitää kuulemma varoa, ettei isäntä itse putoa sängystä.

Koko laumamme puolesta antoisaa uutta vuotta!

Taavi Sulon kainalossa

Ihanaa, huokaa Taavi ja parantaa asentoa. Kyllä koiranelämä on sitten poikaa!

Ikimuistoinen joulu

Aatonaattona se alkoi. Sulon perheen Kuopus tuli ulkoa kotiin pahoinvoivana. Alkoi mahdoton käsienpesuralli!! Pyykkiä pestiin hirveä määrä ja toivottiin, ettei tauti tarttuisi muihin ihmisiin. Joulupäivänä sairastui sitten Sulon Esikoinen ja myöhemmin illalla kyläilemään saapunut Reiskan Poika. Kaikki saman katon alla, tietysti. Silkkikorvat olivat aivan ällistyneitä, kun kukaan ei rauhoittunutkaan yöksi. Sama kiire vain jatkui, tyynyjä ja peittoja kannettiin pyykkiin, vateja tyhjennettiin ja pikkuihmiset keikkuivat yölläkin vessareissuilla.
Lopulta herrat koirulat piti sulkea tuulikaappiin, jotta saivat edes ne vähäsen levätä. Kummankaan perheen äidit eivät sinä yönä nukkuneet. Taavi Taapero nousi onneksi tilanteen tasalle ja nukkua tursotti koko yön kaikessa rauhassa.
Seuraavana aamuna Reiskan isäntä otti kaikki aikuiset koirat ja lupasi viedä pitkälle lenkille, jotta äidit eli emännät saisivat rauhassa levätä. Koiraksi jäi vain Taavi. Pikkukoira totisesti nautti saadessaan olla huomion keskipiste! Se kiersi sylistä syliin ja nukkui sohvalla ihmisten päiväuniaikaan.
No, Reiskan isäntä ja isot koirat lähtivät pitkälle lenkille. Eksyivät, tietysti! (kuinkas muuten?) Reiskan emäntä kävi sitten miehensä pelastamassa noin kymmenen kilometrin päästä lähtöpaikasta. Jopa kaksoset Sulo ja Reiska ovat olleet rauhallisia moisen metsäreissun päälle!
Tänään lauantaina Reiskan Tyttö oli kavereineen pulkkamäessä. Jonkin haverin päälle Tytön piti lähteä päivystykseen paikattavaksi! Nenänvarteen piti laittaa tikkejä kun siihen oli osunut kaverin lumilauta.
Ikimuistoinen joulu. Kymmenen vuoden päästä tälle ehkä jo nauretaan. Ehkä.

Yksi yö vain jouluun on...

Tunnelmat vain tiivistyvät! Reiskan perheen lapset pääsivät joululomalle jo perjantaina, Sulon perheen lapset maanantaina. Hyvin oli koulu sujunut kummankin perheen ipanoilla ja ne asiat, joihin ei oltu tyytyväisiä, päätettiin parantaa kevätlukukaudella.
Silkkikorvilla hellapoliiseilla on ollut kova homma vahtia kaikkia jouluruokavalmisteluja. Taavikin nuoli lattiasta piparitaikinan makua niin, että pelkäsimme lakan irtoavan puulattian pinnasta! Pikkukoirasta tulisi kuulemma hyvä työkoira, se kun on tarkkanenäistä sorttia. Vielä eivät kaikki viiksikarvat ole kuluneet tylpiksi ja teräviksi, mutta katsotaanpa vuoden päästä kun nuorimmainenkin pääsee kunnolla lenkkeilemään.
Nyt kaikki laumojemme jäsenet, sekä ihmiset että koirat, toivottavat teille rauhallista joulua ja antoisaa vuotta 2009.

Hatshiiiiiiii!

Denä on dukossa ja kurkkua karhentaa... Kuuluuko tämä joulun odotukseen?
Ilmeisesti jonkin sortin virus riehuu ihmisten keskuudessa, ipanat ovat olleet vuoron perään punanenäisiä ja surkeita. Koirat ovat onneksemme välttyneet moiselta taudilta.

Taavi kävi ensi kertaa shoppailemassa. Ihmisten ilmeet olivat hämmästeleviä. Moni uskaltautui rapsuttelemaan Taavia, joka hyvin filosofisesti matkusti reissun ajan reilunkaupan kaffikassissa. Siis sellaisessa, joka on tehty vanhoista kahvipussukoista. Vaaleansinisessä.

Reissun päätyttyä Taavi otti pitkät päikkärit ja oli virtaa taas iltasella täynnä. Karanteeni jatkuu vielä toistaiseksi, rokottamatonta pentua emme sairaitten koirien luo päästä. Taavi pysytteleekin omassa pihassa tuttujen koirien seurassa vain. Ensimmäiset rokotukset Taavi saa joulukuun lopulla, turvaksi lähtee Onni, joka saa kaksivuotisrokotuksensa.

Ihmisillä on vielä paljon tekemistä ennen joulua, mutta hiljaa hyvää tulee..Hatsiiii.

Mukavata loppuviikon odotusta kaikille.

Joulukuva

Tässä ovat kaikki herrat koirulat laumastamme: kuvassa vasemmalla Onni, Sulo ja Reiska ja edessä Taavi. Koko lauma on Sulon perheen kodissa karanteenissa: Reiskan kodin lähettyvillä on koirilla ollut inhottavaa, pitkäkestoista yskää joka voi olla tarttuvaa.

Emännät ovat ilmoittaneet isommat koirat Raahen labradorinnoutajanäyttelyyn. Taavi ei sinne vielä pääse, mutta kesällä on Oulussa taas näyttely. Sinne Taavetti jo voi lähteä.

Joulun odotus sujuu muuten normaalilla tavalla. Pipareita on leivottu jo kahdesti ja nyt Sulon perheen esikoinen on flunssassa. Lahjatoivomuslistat on laitettu vetämään. Sulon ja Reiskan emännät toivovat lahjaksi hetken rauhaa esimerkiksi pitkän metsälenkin muodossa.

Tavanomaiset joulunaluskommelluksetkin on jo nähty. Taavi sai ilokohtauksen, juoksi sataa joulukuusen taakse, teki sinne suklaaruusun ja jatkoi juoksua lähes pysähtymättä. Emännillä meni hetken huomata, mitä pikkukoira oli tehnyt - vasta haju paljasti tekoset!
Sulo ja Reiska puolestaan askartelivat kuusenkoristeista moderneja, pelkistettyjä versioita. Hieno tuli, nimittäin oikeasta kuusenkävystä, josta on purtu suomut pois. Todella minimalistinen! Taidamme antaa koirille lahjaksi savustetun puruluun. Ihmislasten lahjoja emme paljasta: Sulon perheen lapset uskovat vielä tonttuihin ja Reiskan perheen lapset lukevat tätä blogia juuri nyt. Jännittääkö?

Jihaaaaaaaaa

Nyt tuota valkoista on niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin paljon, ettei Taavista näy kuin hännänpää, jos aivan keskelle hankea menisi seisomaan. Tästä se nyt sitten alkaa. Talvi, tervetuloa!

Aamusella kuultua... kahvinkeitin porisee mukavasti aamukaffia ja ihana kahvintuoksu leijailee keittiössä. Sanomalehti on haettu postilaatikosta ja lumetkin on siinä samalla luotu pihalta. Aamutohinat ovat hyvässä käynnissä ja uusi päivä voi alkaa kirkkaana ja valoisana.

Kello lähenee töihinmeno aikaa:Eväät?On. Kahvimuki? On. Se odottaa maltillisesti auton avaimien vieressä että pääsisi jo matkaan. Menoksi!

(Matkalla töihin Sulon emännällä on siis tapana hörppiä kaffia ajon aikana. Termosmuki on siihen hyvinkin oivallinen keksintö :)

Matkan jouduttua jo jonkin aikaa päättää Sulon emäntä ottaa kupposesta hieman kuumaa,
MUTTA mitä IHMETTÄ?!? Kupissa on kyllä kuumaa... mutta onko keittäjällä sattunut tiistai-aamuna kenties teepäivä??? Ei tämä ei maistu teeltäkään, tämähän on MUKINLÄMMITYSVETTÄ!

Mukissa oli siis pelkkää lämmintä vettä. Tapana on lämmittää muki ennen kuin siihen kaadetaan keittimestä kaffit. Tänä aamuna sitä ei siis ollut kaadettu. No, harmillista toisaalta mutta hyvät naurut siitä saimme! (Pitääkö kaffimukiin laittaa tarralappu jossa lukee :muista vaihtaa vesi kahviin!)

Jokainen katselee eri suuntaan! Voitko nyt antaa sen herkun!?

Valkeaa, viimeinkin! Oppaana Sulo.

Minä Olen Taavi

Taavi on nyt joukon jatkeena

Reissu meni hyvin. Taavi jaksoi koko matkan, vaikka se pitkä olikin.
Tasaisin väliajoin pysähdyksiä ja ruokaa niin avot! Pikkukoira oli tyytyväinen.
Viikko on kulunut kuin hujauksessa ja Taavista tykätään aivan
samoin kuin muistakin pikinokista ja suklaakuonoista.

Velipojat ottivat Taavin heti omakseen ja Taavi yrittää näyttää
kaapin paikkaa isommilleen. Pientä mustasukkaisuutta on ilmassa mutta se ei menoa tunnu haittaavan laisinkaan.

Taavi suurimmaksi ajaksi vielä nukkuu, syö ja ulkoilee. Hitaasti hyvä tulee, sanotaan ja se pätee tässäkin asiassa.

Joulua kovasti odottavat jokainen pikkuihminen niin Reiskan kuin Sulonkin perheessä. Tontut ovat vierailleet tavalla jos toisellakin. (Hys hys ettei muut kuule!)
Kiltteys on valttia jokaiselle joka mielii jotain joulusäkistä löytää.