Joko, joko? Ei vielä!

Kuumeisesti me koiraan poijjaat
odotamme että sataisi lunta.
Avantouinnit olemme aloittaneet eri kokoisissa
lätäköissä ja lammikoissa.

Tänään matkaamme Kajaaniin, (taas auton peräloosterissa)
huomenna olisi tarkoitus näyttää kaikki komeat ja
älykkäät puolemme. Sulon emäntä aikoi laittaa
meidät näyttely*kondikseen* (röyhistelläänkö
siellä rintapieluksia?)

Reiskan emäntä alkaa jo pikkuhiljaa tottua ajatukseen,
että tuosta ns. pistokkaasta (Reiskan askartelemasta) tuskin enää kenkää
saa tekemälläkään... uudet popot on ostettu, joten
mitäs vanhoja miettimään.

Nyt odotellaan lunta, jäätä ja pakkasta
jotta päästään piehtaroimaan heti
kunnolla... ts. pyyhitään kesän pölyt
uuteen lumeen..ties vaikka sitä
valkoista voisi SYÖDÄ! IHANAA!!

Pistokkaat

Reiskan emäntä osti uudet kävelykengät, oikein hienot ja laadukkaat. Eräänä aamuna emäntä oli miettinyt, pitäisikö kengät nostaa pikkukoiran ulottumattomiin. Ei, kyllä se riittää, kun laittaa vaatehuoneen oven kiinni!

Aika kului ja emäntä ehti käyttää ihania mukavia kenkiä kerran. Sitten eräänä keskiviikkopäivänä emännän puhelin soi töissä ollessa. Reiskan tyttö siellä soittelee: "ÄITI REISKA ON SYÖNYT SUN KENGÄN!" Tässä vaiheessa emäntä suunnittelee Reiskasta kintaita, korvista tulisi hyvät peukalot ja hännästä kiristysnauha ranteeseen.

Toden totta. Toisesta kengästä oli syöty kantaosa kokonaisuudessaan pois. Laitamme kuvan ilmastoidusta mallista, kunhan kerkeämme.

Sulon emäntä kehtasi vielä nauraa! Sanoi, että Reiska askarteli emännälle pistokkaat. Kun Reiskan emäntä soitti kenkätehtaalle ja yritti ostaa heiltä vain toisen kengän, sielläkin naurettiin.

Syysloma

Syyslomat on vietetty, mukavaa oli.
Matkasimme koko kööri Kuusamoon.
Matka taittui peräloosterissa oikein mukavasti,
tahdittajana Abba ja Peppi Pitkätossu
toisessa autossa ja toisessa turbobassoAbba.

Kuusamon keskustassa pysähdyimme muonitushommiin ja
saaliina saimme iiiiiiiiiison lastin ruokaa ja herkkuja.

Pääsimme mökille turvallisesti ja hetken paikkoja
tutkailtuamme olimme jo asettuneet mökiksi.
Me kolme kovaa koiraa tutkimme lähimaaston
hyvinkin tarkkaan. Oli mukavaa juosta kun ei
ollut vaaraa mistään.
Lihansyöjäporo? Onko sellaisia olemassa??

Keskellä yötä meille tuli kauhea pissahätä.
Oli pakko päästä pihalle, ulvottiin niin lujaa kuin osattiin.
Toinen ihmisistä päästikin meidät ulos tarpeillemme
..heh ihmistä pelotti kun se kuuli jonkin äänen ja ja ja .. oliko se susi?
karhu vai mikä lie lentoporo? (petteripunakuono?)

Kävimme myös Rukalla ja omaksi iloksemme totesimme, että ajetaan takaisin
mökille, siellä on paljon viihtyisämpää.
Mukavasti hurahti 2 päivää ja nyt odottelemme
kuumeisesti perjantaita. Silloin lähdemme
Kajaaniin kekrikarkeloille..
siitä raportoimme seuraavalla tai sitä seuraavalla kerralla

..riippuu tapahtuuko tässä välissä mitään
maalimaa mullistavaa juttua. Fuff ja HAU.

Extreme Duudsonit

Reiskan isäntä vei meidät ruskeat ulkoilemaan hiekkakuopille.
Hävisimme heti horisonttiin kuin flatus Saharaan.
Hetken kuluttua isäntä huolestui, kun meitä ei näkynyt ja lähti katselemaan hiekkakasojen väliin... Kohta ilmestyimmekin näkyviin hiekkaharjun päällä ja -WAAAAAAHHHH- jatkoimme juoksua, vaikka hiekka tassujen alta loppuikin. Putosimme kumpikin noin 8 metrin korkeudesta. Sitten alkoi kuulua ropinaa ja liukuvan soran ääntä. Isäntä lähti katsomaan, olemmeko hautautuneet liikkeelle lähteneen soran alle. Ei, vahingoitumattomina kömmimme seisomaan ja katsoimme toisiaamme hölmistyneenä. Sitten taas uuteen päättömään laukkaan.

Olemme myös todenneet että takaloosterissa
jumalattoman suuren luun syönti on
hengästyttävää puuhaa..
Miksi nuo kaksi kaksijalkaista juoksevat kuin
päättömät *kanat* kaikenmaaliman sisustusliikkeissä
ja jättävät meidät AUTOON!
MIKSI ME EI PÄÄSTÄ MUKAAAAAAAAN???

Heh , takaisin tullessaan huomaavat että auton kaikki ikkunat
ovat huurussa!! (Siitäs saitte)
Nyt ollaan syyslomalla ja ollaan kuulemma menossa
Kuusamoon.. Jeeeee näkee poroja, jotka Onni_pertin mielestä ovat sarvekkaita koiria... liekö joukossa Petteri Punakuono????
Jätöksiä ainakin, huokaa Reiska onnellisena ja lipoo suupieliään.

Ps. tarjoaakohan nuo meitin emännät taas makarooniloodaa ja italianpataa..
ai miten niin? Muuan aamu söimme kattilallisen italianpataa ja jälkkäriksi
vuoallisen makaroonilooraa. Nams! Seuraavana aamuna saimme vasta nappuloita...huoh..
miksi meitä AINA SORSITAAN? Olemmehan lintukoiria?

Elämä se on kuin silkkiä vaan..

Vai onkohan sittenkään... Ilmat ovat kylmiä ja
aamut tummanpuhuvia. Välillä sataa ja
tassut kastuu! Sängyssä olisi
niiiiiiiiiiiiiin mukava köllötellä tai sitten takkatulen loisteessa.

Koiranelämä on kuitenkin aikasen mukavaa
ja ajatelkaas, ruoka annetaan tasaisin väliajoin ja
ulkoilutetaan. Meitä todellakin pidetään
kuin kukkaa kämmenellä, olimme sitten
rapaisia tai emme! Useimmiten olemme.

Nyt me kaksi ruskeaa koiraa olemme niin
suureksi kasvaneet, että kumpainenkin
osaa nostaa jalkaa.
Välillä se tietysti on vähän niin ja näin
ja suuremmassa tuulen tuiverruksessa
saattaa jopa kaatua! Puhumattakaan siitä,
jos velipojan pää sattuu siihen suihkuun..

Epäonnistunut mätsäri

Lähdimme mieli korkealla lauantaiaamuna Oulun Koirakerhon järjestämään mätsäriin Kiimingin Musti ja Mirrin pihaan. Paikalle päästyämme satoi vettä, mutta kun noutajan kampaus ei siitä säikähdä, jäimme odottamaan. Paikalle tuli koira ja toinen koira ja vielä koira ja koira ja... Lopulta paikalla oli jo noin 150 koiraa. Järjestäjät tämä kansanpaljous oli yllättänyt. Ilmoittautuminen loppui puoli tuntia myöhässä.
Ilmoittautumisen loppumisen huomasimme siitä, kun emännät kävivät sen tarkistamassa. Ilmeisesti se yksinäinen naisihminen, joka kävi huitomassa väkijoukon keskellä, yritti toivottaa meidät tervetulleiksi. Hän oli ilmeisesti antanut myös ohjeet siitä, miten toimitaan, koska jotkut ihmisistä alkoivat katsella ympärilleen.
Reiskan Tyttö ja Kaveri halusivat osallistua junior handleriin Onni-Pertti Rutukaisen kanssa. He melkein myöhästyivät, koska emme olleet kuulleet sarjan alkamista. Reiskan Poika osallistui myös kunniakkaasti.
Todettuamme kaaoksen käyvän aina vain pahemmaksi päätimme lähteä kotiin. Harmittamaan jäi - aurinko yritti juuri pilkistellä pilven raosta. Järjestelyt olivat kuitenkin menneet niin harrastelijamaisiksi, että emme enää jääneet odottelemaan. Höh.

Remonttireiska

Reiskan perheen kodissa tehdään remonttia. Reiskan mielestä erityisesti maalaaminen on mielenkiintoista: Minkä ihmeen takia ihminen seisoo jakkaralla, ähisee ja hankaa suklaanväristä ainetta seinään?
Reiska on siis itsekin hieman tiikeriraitainen. Tikkurilalle terveisiä, että Harmony tarttuu myös koiran karvaan ja lähtee siitä vain kulumalla...

Heijastimet

Aamun sää oli synkkä ja vesisateinen,
oikea koiranilma.
Koiranomistaja menee tuulta ja sadetta päin vaikka
hampaat irvessä!
Heijastin olisi ollut mainio kapistus
niin ihmisellä kuin koirallakin.
Tummaan aamuun häviää
suurempikin koira, varsinkin väriltään tumma. Siinä vaiheessa
kävi mielessä, että parempi ostaa
koirille omat heijastimet. Eivät tuolla pimeässä
muuten vastaantulevat pyöräilijät
ja kävelijät niitä huomaa. Varsinkaan, jos vastaan
tulee pyöräilijä jolla ei ole KYPÄRÄÄ EIKÄ
VALOJA pyörässään.

Muistetaan laittaa heijastimet heilumaan..
(tulee lapsuus mieleen ku noista aina puhutaan).

Keuhkovammaparantola?

Kumpikin emännistämme on ollut tahollaan kiireinen. Kummallakin emännällä on ollut poika sairaana. Niinpä me ruskeat koirat olemme olleet vähän kulkukoiran asemassa. Pihalla olemme saaneet heilua, mutta pitkälle lenkille emme ole ehtineet.
Perjantai-iltana emännät päättivät, että nyt saa riittää yskimisen kuunteleminen (yskä on ollut kauhea, kuin keuhkotautisella ikään!), tarvitaan vähän melodisempaa auditiivista ärsykettä. Meitä ei kuulemma voinut jättää yksin kotiin, joten meidät pakattiin auton takaloosteriin ja emännät pääsivät kuuntelemaan Smokkijätkiä. Naurunkyyneleet silmissä palasivat sieltä, joten kai heillä hauskaa oli ollut.
Sunnuntaina päästiin sitten pitkälle lenkille metsään. Liikkeellä oli myös hirvestäjiä, joita parhaamme mukaan väistelimme. Palatessamme Reino Roina NOSTI JALKAA!!!! Ensimmäisen kerran!!! Reiskan emäntä ei sitä olisi edes huomannut, mutta kun Sulon emäntä aloitti riemukkaan sotatanssin, huomasi Reiskan ihminenkin ihastella Isojen Poikien Pissaa.
Kaikki mahdolliset ojatkin tuli ulkoillessa ryysittyä. Onneksi vettä oli niin vähän, ettei uida oikein voinut. Meille ei vesihäntää toivota.