Lip lop, tip tip. Lumet lähtevät! Koirista on ihanaaaaaaa, kun on vettä ja mutaa. Valkoinen Taavi on varsin musta ruoputettuaan kukkapenkkiä antaumuksella. Sitä emme tiedä, onko se syönyt kukkasipuleita!
Lämpöasteet aamulla olivat 4.5, kun oli aika lähteä nappularahaa tienaamaan. Toukokuu alkaa tuota pikaa. Toivottavasti säät suosivat. Aurinkoa toivotaan kovasti kuivattamaan pihaa.
Vappu lähestyy. Ilmapalloja, simaa, munkkeja - näitä perinteisiä lasten herkkuja on tiedossa. Maistuisivat nuo munkit varmaan koirillekin! Vapunpäivänä lähdemme näyttämään koirulaisia mätsäreihin. Onhan siitä jo tovi aikaa mennyt kun viimeksi käytiin.
Taaville mätsärit ovat ihka ensimmäiset! Uskomme, että ne sujuvat mallikkaasti. Taavin luonne on tottelevainen ja rauhallinen. Turkki on kuin vanupallo, sormet uppoavat siihen kuin veitsi sulaan voihin. Ihana koira.
Ruskeat veljekset ovat tällä erää olleet kuin herran enkelit. (Nyt, kun tämän lauseen on kirjoittanut, alkaa taas tapahtua...) Onni-Pertti Rutukainen on aina oikea mallikoira. Se on päässyt yli murrosiästään ja on mainos labradorinnoutajille. Se on älykäs, ihmisrakas ja lempeä. Sen ainoa pahe on sängynvaltaaminen. Se retkottaa emäntänsä peiton päällä koko 40 kilon laajuudessaan eikä väistä yhtään!
Paavo on kovasti seuraillut isojen koirien touhuja. Se on oppinut kaivamaan luun piiloon ja olemaan tiukkana, jos joku suuremmista koirista tulee lähelle. Paavo osaa tarvittaessa komentaa kimakkasävyisesti, jos jokin ei miellytä (yleensä palvelu on liian hidasta). Syönnin jälkeen Paavo pesee huolellisesti viiksikarvansa lähimpään mattoon tai sohvaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti