Aurinko kilottaa. Se on vain hyvä merkki, loskat lähtevät! Lumi on mielestämme ihana asia, mutta loska-aika on kaikille kurjaa.
Ikävämpi puoli keväässä on se että tuolla tiellä on harmittavan paljon lasinsiruja.
Ihmiset valittavat koirankakkaläjistä. Lasinsirut saavat aikaan huomattavasti suuremmat vahingot kuin kakkikasa. Koiralla on antura auki tai jopa kunnon viiltohaava tassussa.
Polkupyöräilijöiden pyöränrenkaat menevät puhki samoin auton renkaat. Entäpä, jos lapsi kaatuu niihin siruihin?
Koirankakkakeskustelu yleensä näin keväisin velloo lehtien palstoilla ja jopa työpaikkojen kaffipöydässä. Pahimmassa tapauksessa siitä saa mahtavan riidan aikaiseksi. Se tässä ei ole tarkoitus! Muistutuksen sananen meille jokaiselle: *älä riko lasia tielle tai luontoon*.
Kakka maatuu, lasinsiru ei. Lasi on luonnossa ikuinen. Kun meidän lapsenlapsenlapsemme menee kaivamaan kastematoja, ne esi-isien heittämät kaljapullonsirut ovat yhä siellä. Hienommankin perinnön voisimme jättää.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti