johtuu siitä, että sain puhelin soiton että tyttäreni pyörä oli varastettu.
No, tekemään rikosilmoitus, ok. Soitto koululle....mistä tiedät että se on varastettu kun tyttäresi ei ole sinulle soittanut, missä pyörä ollut ja et seeteraa et seetteraa.
Karvat olivat iholla noin 45cm korkuisia..jumalauta minun tyttären pyörää ei kukaan varasta, vaan minkäs tehet,,,niin meni että heilahti.
Autolla kotia kohti klo 16.00 ja mielessä se kirkkaan punainee Jopo jonka nti sai 10 lahjaksi, nyt sen oli joku varastanut. Kilometrejä poljettu ja hitsauspilliä maistanut paholainen. Ei käy!
Pitkin poikin noin 35 km autolla ajoa ja pyörän etsintää,,kerran penkkaan peruttaneena.
Kotiin........kuka jumalauta kehtaa ajaa minun nenän edestä Tyttäreni Jopolla!
Huutoa raivoa...PYSÄHDY, PYSÄHDY ...*painokelvotonta sanontaa* uukkari auton kanssa,,,saatana..se karkas, hävis....tuolla...liikenne ympyrä...terveyskeskuksen piha..silta....* MÄ KUUNTELIN MUN MP3!
Kenen pyörällä ajat? en tiä kamu anto----> huoh siitä se sitten alkoi...melkein 2 tuntia selvitystä..vanhemmat paikalle..rikosilmoitus...vaatimukset..kohtuutonta mutta haluan oikeutta!
Tästä asiasta minen anna periksi.
Vihaisena mutta onneksi alakaa loma!
3.3.2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Oikeutta pitääkin vaatia eikä pikku nilviäisiä tarvitse hyysätä!
Onneksi pyörä löytyi!
Lähetä kommentti