Dramatiikkaa kyllikseen!

Vesipelastuskurssi alkoi viikko sitten keskiviikkona. Kurahousuilla varustautuivat Reiskan isäntä, Reiskan emäntä ja Sulon emäntä.
Riutunkarin rantaan oli saapunut joukko toinen toistaan hurmaavampia koirulaisia tollerista leonberginkoiraan.
Reino Roina uiskenteli kuin lumpeenlehti, sujuvasti ja luonnollisesti. Se haki niin damit kuin poijutkin (poijuja siis ei ole tarkoitettu haettavaksi!)

Sulo Nyypäle sen sijaan pelästyi vesialueen laajuutta ja roolasi kissaa: roiskutti etutassuilla veden pintaa, takapää vajosi pohjaan. Sulo osaa uida, koska se ryysää syvätkin p-skaojat ja ui sammakonkudun joukossa nautinnolla. Vettä oli nyt Sulon mielestä liian laajasti ja hyi, miten puhdasta se oli! Yhteistuumin päätettiin, että Sulosta tehdään allasbaarin pitäjä.

Sitten Sulon emäntä päätti kokeilla Onnin vesipelastustaitoja. Onni haki damit vedestä, kaukaakin, ja hyppäsi veneestä kuin vanha tekijä. Juuri rantaan tullessaan se vinkaisi! Emäntä hyökkäsi heti Onnisen avuksi, mutta pohjassa ei näkynyt mitään eikä tassustakaan tullut verta. Asia unohtui hetkeksi.

Yöllä emäntä heräsi siihen, että Onni itki. Se vaikersi oikein sydäntäsärkevästi ja läähätti. Tarkemmat tutkimukset osoittivat, että Onninen aristi oikeaa etutassuaan ja korvat olivat tulikuumat. APUA KYYNPUREMA!!! ajatteli emäntä ja antoi kolme kyytablettia. Sillä selvittiin aamuun asti.

Ennen yhdeksää Onni, emäntä ja Reiskan emäntä suuntasivat Lemmikkiin. Siellä oli kiireinen päivä, mutta aika järjestyi. Onnin aristava etutassu kuvattiin, samoin rinta. Tassussa ei ollut murtumaa ja thorax-kuvakin oli puhdas. Kuumetta Onnisella oli ja koko koira oli kuin Salvador Dalin maalauksesta: suorastaan valui sohvanreunan yli.

Antibioottikuuri alkamaan ja kaksi pussillista nestettä suoraan ihon alle! määräsi Rouva Lemmikki. Näin tehtiin. Viikkoa myöhemmin Onni on jo oma itsensä, mutta yksi vesipelastuskerta Onnisella jäi väliin. Reino Roina sen sijaan kävi jo toiseen kertaan noutamassa, sekä poijuja että veneen.