Aika hurahti kuin siivillä. Ipanat nauttivat lokoisista vapaapäivistä rinteessä ja omissa puuhissaan.
Menoa ja meininkiä oli niin, että heikompia olisi varmaan hirvittänyt.
Ilmat olivat suotuisat myös lenkkipolulla juokseville koirulaisille. Hyppy tuntemattomaan!(ts. ojaan) Koirista ei näkynyt kuin hännänpää! Rohkeasti vain ojan penkereelle ja ponnistaen ylös. Hyvää kuntojumppaa koirulaisille ja lenkkeily emännille.
Mihin tämä aika muuten menee? Kohta ollaan jo maaliskuun puolivälissä. Kevät tekee vielä enemmän tuloaan, illat ovat jo valostuneet töistä palatessakin. Aamullakaan ei tarvitse pimeään lähteä. Ihanaa tuo valon kasvava määrä... Toisaalta, kun aurinko porottaa taivaalta, miksi sen pitää näyttää kaikki talven aikana kertyneet pölyt???
No, emme ole malttamattomia, kyllä tämä tästä iloksi muuttuu.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti